Sijoittajat -sarja herätti jälleen pohdintoja sijoittamisen syvimmästä olemuksesta.
Huokailun ja ajoittain lähes sietämättömäksi kasvaneen epämukavuuden ohella sarjaan perehtyminen johti seuraavaan johtopäätökseen: Jos omasta sijoittamisesta saa tehtyä mielenkiintoisen TV-sarjan, ei pitkän aikavälin onnistumisen todennäköisyys ole kovinkaan korkea.
Ajatellaanpa esimerkiksi realitysarjaa Buffettista, joka kymmenen tuotantokauden ajan lukee päivästä toiseen ja saattaa muutaman kauden välein ostaa tai myydä jotakin. Kyseinen konsepti tuskin tavoittaisi suurta yleisöä.
Suurella riskillä spekulatiivisia sijoituksia pyörittelevät ja leveästi elävät yli-itsevarmat treidaajat ynnä muut helppoheikit sen sijaan herättävät huomattavasti enemmän mielenkiintoa. Haluttiin sitten seurata vesi kielellä mahdollisia epäonnistumisia, tai kadehtia ja kauhistella erilaisia elämäntyylejä, houkuttelee konsepti muiden raflaavien realitysarjojen tapaan taatusti silmäpareja.
Näin toki kuuluu ollakin, koska tarkoituksena on kerätä katsojia ja tuoda päähenkilöitä julkisuuden porteille, eikä tehdä oikeasti informatiivista sisältöä sijoittamisesta. Eihän Tempation Islandissakaan ole tarkoitus jakaa parisuhdeneuvoja.
Niin tai näin, mitä enemmän jännitystä sijoitustoimintaan kuuluu, sitä enemmän huomiota se herättää, ja sitä suuremmaksi kasvaa sijoittamisessa epäonnistumisen riski.
Kun sijoittamisesta tuli huomiobisnes
Ylivoimaisesti eniten huomiota herättävät suuret liikkeet ja lähes kohtuuton riskinotto. Suuri riski, suuri palkkio -mentaliteetilla sijoittaminen on kieltämättä jännittävää, mutta sen hintana on suuri epäonnistumisen todennäköisyys. Riskisijoittajien keskuudessa vallitseekin vahva selviytymisharha, sillä parrasvaloissa paistattelevat sattuman suosimat riskisijoittajat Fortunan hylkiöiden sijaan. Todellisuudessa pitkällä aikavälillä pärjäävät parhaiten jännitystä karttavat sijoittajat. Boring is good, ja niin edelleen.
Ja sitten se velkavipu. Järkevästi hajauttavan sijoittajan on käytännössä mahdotonta sijoittaa itseään ulos markkinoilta, sillä kurssilasku itsessään ei pakota ketään myymään sijoituksiaan. Liian suuri velkavipu sen sijaan on koitunut useiden, keskimäärin varsin järkevienkin sijoittajien kohtaloksi.
Jännityksen, riskinoton ja velkavivun lisäksi sijoituskohteen itsessään tulee olla mielenkiintoinen ja muodikas.
Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää asuntosijoittamista, joka lähtökohtaisesti takoo tasaista ja tapahtumaköyhää kassavirtaa. Tästäkin mummon villasukkiin verrattavasta sijoitustyylistä saadaan mediaseksikästä lisäämällä pikavoiton mahdollisuus vaikkapa muodikkaan asuntoflippauksen avulla.Jos ei muu auta, niin huomion saa varmasti ottamalla liikaa velkaa ja ajamalla itsensä nurkkaan ylisuuren asuntosalkun kanssa. Tärkeintä luonnollisesti on, että tilanne näyttää somessa hyvältä, vaikka numerot vähän korkojen nousun myötä heittäisivätkin.
Jännityshakuisuus ja erilaisuuden tavoittelu nostaa päätään myös muiden sijoituskohteiden saralla. Tasaista tuottoa puksuttavat laatuyhtiöt leimataan helposti väsyneiksi, kun taas meemeihin perustuvat virtuaalivaluutat sen sijaan ovat todellisen modernin sijoittajan valinta.Hiiteen joutavat myös vanhat viisaudet vaurauden kätkemisestä tai markkinoiden edessä nöyristelemisestä. Nykyajan sijoittaja läväyttää varallisuutensa kaikkien nähtäville ja astelee itsevarmasti karhumarkkinasta härkämarkkinaan ja takaisin.
Erityisesti spekulatiivisten sijoituskohteiden saralla ei kuitenkaan pitäisi olla juurikaan syytä itsevarmuuteen, sillä sattuman suuren roolin, korkean riskitason ja vahvan velkavivun käytön tulisi herättää hubriksen sijaan huolta.
Ajan kuva
Sijoittajat on TV-sarjana aikansa tuote. Lyhytjänteiset TikTok-aivoilla varustetut sijoittajat tarvitsevat paljon tekemistä, toimintaa, riskejä ja vaaratilanteita. Varsinaista tekemistä olennaisempaa on se, miltä tekeminen näyttää. Some, oma henkilöbrändi ja elämäntyyli näyttelevät sijoittamisessa entistä suurempaa roolia, vaikka tosielämässä osake ei tiedä tai välitä kuinka monta seuraajaa sen omistajalla sattuu somessa olemaan.
Tämän lisäksi oma arvomaailma ja sijoitusfilosofia omaksutaan helposti ulkopuolelta. Netti on pullollaan kelloja ja Bugatteja hamustelevia teinien esikuvia ja kiinteistöjä haalivia sometähtiä. Äkkiseltään saakin käsityksen, että mikäli alle kolmekymppisenä ei ole miljonääri, tekee väistämättä jotakin väärin. Tällöin vaurastumisen suhteen aletaan helposti kokea aikapaineita ja houkutus riskisijoituksilla spekulointiin pitkäjänteisen sijoittamisen sijaan kasvaa.
On hyvä muistaa, että mitä spekulatiivisemman luonteen sijoitustoiminta saa, sitä suurempi rooli sattumalla on lopputuloksessa. Toisin sanoen, tuoreen kryptomiljonäärin on hyvä muistaa, että varallisuuden kerryttäminen ja sen säilyttäminen ovat kaksi eri asiaa. Mikäli riskisijoituksilla rikastunut jatkaa samalla velkavipuun ja sattumaan nojaavalla strategialla eteenpäin, tulee hän todennäköisesti pelaamaan omaisuutensa ennen pitkää pois.
Sijoittamalla vaurastuminen ei ole missään nimessä mahdoton tehtävä, kunhan onnistuu omaksumaan pitkän, vuosikymmenten aikajänteen. Kärsivällinen ja kurinalainen yksilö saa hyvin suurella todennäköisyydellä kerrytettyä merkittävää varallisuutta, kunhan vain aikaa on riittävästi. Muutamassa vuodessa vaurastuminen sen sijaan on suurimmalle osalle (kirjoittaja mukaan lukien) parhaimmillaankin utopistinen ja pahimmillaan vaarallinen tavoite.