Jatketaan taannoiseen, laskumarkkinasta selviytymistä koskevaan kirjoitukseeni liittyen vähintäänkin yhtä miellyttävällä aiheella eli sijoittamisessa epäonnistumisella. Yleisen tason sijoituskeskustelua seuraamalla saa helposti kuvan, että kaikki jollekin vertailuindeksille tuotoissaan häviävät sijoittajat ovat epäonnistuneita. Vastaavasti tappiollisia sijoituksia tehneet sijoittajat voivat kokea epäonnistumisen tunteita – useimmiten aivan turhaan.
Helpoin tie sijoittajana onnistumiseen onkin ymmärtää, mitä epäonnistuminen todella on ja kuinka sen voi varmimmin välttää. Tällä kertaa mietitään siis epäonnistumisen syvintä olemusta ja helpointa tietä sijoittajana epäonnistumisen välttämiseksi.
Tappio vai epäonnistuminen
Aivan aluksi on hyvä tehdä ero tappion ja epäonnistumisen välille. Olennaista on ymmärtää, että tappiota tulee aivan jokaiselle, eivätkä ne tarkoita epäonnistumista. Yksikään sijoittaja maailmassa ei ole välttynyt kehnoilta sijoituspäätöksiltä, mutta sitäkin useampi on menestynyt niistä huolimatta. Sijoittaminen onkin lajina anteeksiantavainen, sillä tappioiden jälkeenkin sijoittaja voi olla pitkällä aikavälillä menestynyt.
Satunnaisia tappioita ei näin ollen tulisi kokea epäonnistumisina, vaan eräänlaisina lajiin kuuluvina takaiskuina. Erään vanhan sanonnan mukaan viidestä osakkeesta yksi menestyy erittäin hyvin, toinen hyvin, kolmas kohtuullisesti, neljäs heikosti ja viides ajautuu konkurssiin. Sanonta pitää kohtuullisen hyvin paikkansa. Paraskaan osakepoimija ei selviä elinikää sijoittajana ilman vääriä valintoja, eikä toisaalta sokeinkaan kana välty jyviltä pitkällä aikavälillä.
Mitä sijoittajana epäonnistuminen on
Jos tappiolliset sijoitukset eivät tee sijoittajasta huonoa, niin mikä sitten lasketaan epäonnistumiseksi? Lopullinen epäonnistuminen tapahtuu vasta sitten, kun varallisuus on menetetty ja joutuu poistumaan kokonaan markkinoilta ilman mahdollisuutta paluuseen.
Mikäli asia käännetään toisinpäin, sijoittajana onnistumisen avain on selviytyminen. Selviytyminen puolestaan edellyttää, että sijoittajalla on riittävästi pääomaa ja aikaa. Mikäli jompikumpi puuttuu, ei menestyksekäs sijoittaminen ole käytännössä mahdollista. Näin ollen on varmistettava, että sijoittajalla on sekä varoja sijoitettavaksi että aikaa sijoitusten kehitykselle.
Toisaalta on hyvä huomioida, että mikäli sijoitustoiminta tuottaa pitkälläkin aikavälillä jatkuvasti negatiivisesti, ei sijoittamista voida pitää onnistuneena. Tällöin on hyvä olla rehellinen itselleen ja myöntää, että tekee jotakin väärin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisi sijoittajana epäonnistunut, sillä sijoitustyyliä voi muokata esimerkiksi indeksisijoittamista kohti, jolloin todennäköisyys pitkän aikavälin positiivisille tuotoille kasvaa. Näin voi edelleen olla sijoittajana onnistunut, vaikka olisikin epäonnistunut jollakin tietyllä sijoitusstrategialla.
Huomioitakoon myös, että tässä yhteydessä sijoittajan epäonnistumisena ei pidetä pörssin keskimääräiselle tuotolle häviämistä, vaikka se tuntuukin olevan mielipiteenä suhteellisen yleinen. Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa Helsingin pörssin keskituotto olisi kymmenen vuoden aikajänteellä ollut tasan 10 % per vuosi. Mikäli osakepoimija olisi tänä samana aikana yltänyt 9 %:n vuositason tuottoon, olisi hän hävinnyt indeksille, mutta epäonnistuneena ei sijoittajan saavuttamaa tuottoa voisi pitää. Eihän myöskään indeksisijoittajia pidetä epäonnistuneina, jos he sattuvat jäämään aktiivisten sijoittajien tuotoista.
Kuinka pysyä markkinoilla
Kuten todettua, välttääkseen epäonnistumisen, sijoittajan on pysyttävä markkinoilla väliaikaisista vastoinkäymisistä huolimatta. Parhaiten oman selviytymisen varmistaa pitämällä velan määrän maltillisena, välttämällä turhia riskejä, ja olemalla kärsivällinen. Vaikka ajoittain kuullaan kauhutarinoita sijoittajan pääoman täydellisestä menetyksestä, on tämä ymmärtääkseni suhteellisen harvinaista. Harvat käyttävät esimerkiksi velkavipua siinä määrin, että joutuisivat liiallisen velkaantumisen takia vararikkoon.
Sen sijaan hyvin tyypillistä on sijoittaa vuosi tai kaksi, ja todeta ettei vaurastumista sitten kuitenkaan tapahtunut ja poistua kerrytettyjen voittojen tai tappioiden kera markkinoilta. Lopettamisen syyt voivat juontua esimerkiksi epärealistisista tuotto-odotuksista, lyhytjänteisyydestä, tai yksinkertaisesti huonoista sijoituspäätöksistä.
Välttääkseen pettymyksiä, sijoittajan on olennaista ymmärtää, millaisia tuottoja omalta sijoitusstrategialta on realistista odottaa. Rahastosijoittajien ei tule odottaa saavuttavan menestyvien osakepoimijoiden tuottoja. Vastaavasti osakepoimijoiden on epärealistista olettaa voittavansa koko ajan markkinat tai tekevänsä muutoin poikkeuksetta onnistuneita sijoituspäätöksiä. Epärealistiset tuotto-odotukset johtavat helposti liialliseen riskinottoon, tarpeettomaan salkun veivaamiseen tai muihin vastaaviin sijoittajaa köyhdyttäviin toimiin.
Markkinoilla pysyäkseen sijoittajan on näin ollen oltava pitkäjänteinen, käytettävä maltillisesti velkaa ja omattava realistiset tuotto-odotukset sijoitusstrategiaan nähden. Lisäksi hänen on ymmärrettävä, että tappiot ovat luonnollinen osa sijoittamista, eikä satunnainen turskan tekeminen tarkoita sijoittajan epäonnistumista.