Kiina-osakkeiden viimeaikaista rallia seuratessa havahduin jälleen sijoittamisen perimmäiseen luonteeseen: Kävi miten kävi, sijoittajaa harmittaa aina. Jälkikäteen tarkasteltuna olisi aina voinut toimia fiksummin, tehdä parempia päätöksiä tai nähdä asiat kirkkaammin.
Asian havainnollistamiseksi tarkastellaan viittä yleisintä nyrppimistä aiheuttavaa skenaariota, joihin sijoittaja väistämättä törmää sijoitusuransa aikana.
Jos ostat ja osake nousee
Kun ostettu osake alkaa nousta tai on noussut jo jonkin aikaa, on päällimmäinen tunne yleensä tyytyväisyys ja ilo oikeasta päätöksestä. Olen havainnut, että ilon keskimääräinen kesto on hieman vajaa minuutti. Heti onnistuneen sijoituspäätöksen jälkeen mieleen hiipii katumus siitä, ettei luottanut itseensä enempää, ottanut vahvempaa näkemystä ja ostanut voittavaa osaketta enemmän. Samalla sieluun sattuu ajatus nousevaan kurssiin tehdyistä mahdollisista lisäostoista, joiden jälkeen kurssi saattaa mahdollisesti laskea ja nykyiset voitot kääntyä tappioiksi.
Kaiken pohdinnan keskellä unohtuu, että osakkeen ostohetkellä oli olemassa varsin realistinen negatiivisen skenaarion mahdollisuus, joka rajoitti ostojen määrää. Asioiden kääntyessä parhain päin vaihtoehtoisen tapahtumakulun mahdollisuus häviää, mikä luo illuusion siitä, että sijoitus oli alun perinkin vähäriskinen ja selkeä keissi. Mikään ei kasvata harmitusta enempää, kuin (jälkikäteen ajateltuna) suorastaan ilmiselvän tapauksen vajaamittainen hyödyntäminen.
Jos ostat ja osake laskee
Ostetun osakkeen laskiessa puolestaan voidaan skipata tyytyväisyys ja hypätä suoraan harmitukseen. Tappiollisen osakkeen omistajan päällimmäisenä tunteena on katumus siitä, että yli-itsevarmuuden kourissa otti liian vahvaa näkemystä selkeästi riskialttiin osakkeen kanssa. Toki tyytyväisyyttä voisi kokea siitä, ettei ostanut osaketta enempää, joskaan ihmismieli ei valitettavasti toimi aivan niin. Sen sijaan sielua repii ajatus siitä, että toiset osakkeenomistajat poistuivat markkinalta oikeaan aikaan, kun taas itse joutuu joko kuittaamaan tappiot tai hautomaan tappiollista osaketta mahdollisesti loppuelämänsä.
Kaiken pohdinnan keskellä luonnollisesti unohtuu, että osakkeen ostohetkellä oli olemassa varsin realistinen positiivisen skenaarion mahdollisuus, joka kasvatti ostojen määrää. Kuten arvata saattaa, asioiden mennessä pieleen positiivisen tapahtumakulun mahdollisuus häviää, minkä seurauksena sijoitus näyttäytyy korkeariskisenä ja selkeästi tuhoon tuomittuna viritelmänä. Mikään ei kasvata harmitusta enempää, kuin (jälkikäteen ajateltuna) ilmiselvään miinaan astuminen.
Jos myyt ja osake nousee
Äskettäin myydyn osakkeen kurssinousun seuraaminen sivusta on kohtalo, jota ei toivoisi pahimmallekaan vihamiehelleen. Tässä skenaariossa päällimmäisenä tunteena on valtava harmitus siitä, että ei luottanut yhtiöön eikä itseensä, vaan nousi kyydistä aivan liian aikaisin, eikä myyntien sijaan ostanut selkeästi hyvin menestyvää osaketta lisää. Samalla sielua repii ajatus siitä, että muut korjaavat itselle kuuluvat voitot, kun taas omana vaihtoehtona on ostaa samaa osaketta takaisin kalliimmalla.
Kurssinousun keskellä unohtuu, että myyntipäätöstä edelsi varsin relevantti pohdinta muun muassa osakkeen mahdollisesta ylihinnoittelusta, tulevasta kurssilaskusta ja osakkeen liian suuresta painosta salkussa. Mikään ei kasvata harmitusta enempää, kuin osakkeen hätäinen myynti selkeästi nähtävillä olevista kurssinousun ja liiketoiminnan kasvun merkeistä huolimatta.
Jos myyt ja osake laskee
Myydyn osakkeen kurssilasku vaikuttaisi ensisilmäyksellä tilanteelta, jossa minkään ei pitäisi harmittaa – onhan myynnin ajoitus ollut selkeästi kohdallaan. Näin tilanne ei kuitenkaan ole, sillä myyty osake on myyty joko tappiollisena tai voitollisena, jolloin tilanne palautuu aiempiin skenaarioihin. Päällimmäisenä tunteena on siis joko harmitus siitä, ettei ostanut voitollista osaketta enempää, kun ajoitus kerrankin osui kohdalleen, tai harmitus siitä, että ylipäätään osti tappiolliseksi osoittautunutta osaketta.
Jos ostat eikä mitään tapahdu
Ostetun osakkeen mörniessä vuodesta toiseen paikoilleen, ovat päällimmäisinä tunteina turhautuminen ja musertava tuotoista paitsi jäämisen tuska. Turhautumista koetaan paitsi alisuoriutuvaa yhtiötä, myös omaa järjenjuoksua kohtaan, sillä ostopäätöksen hetkellä potentiaalisia ostokohteita oli kaikkialla. Samalla sielua syö pohdinta siitä, tulisiko paikoillaan junnaavasta osakkeesta vihdoin luopua silläkin riskillä, että osakkeen kurssinousu on jo aivan nurkan takana.
Harmituksen keskellä unohtuu, että ostopäätöstä tehdessä kyseinen osake vaikutti kaikista analysoiduista osakkeista senhetkisen tiedon valossa todennäköisimmältä menestyjältä. Lisäksi unohtuu helposti, että kurssiltaan paikoillaan junnaava yhtiö on silti saattanut maksaa vuosien saatossa varsin komean potin osinkoja, jotka kurssin ollessa paikoillaan voidaan laskea tuotoksi. Mikään ei kuitenkaan kasvata harmitusta enempää, kuin täysin turhan osakkeen omistaminen vuodesta toiseen, kun kaikki muut ympärillä nauttivat vahvoista kurssinousuista.
Yhteenveto
Kuten tarkkaavainen lukija voi havaita, teksti on tarkoituksella kirjoitettu liioitellen ja asioita yksinkertaistaen, sillä harmituksen hetkellä asiat nähdään hyvinkin liioitellusti ja mustavalkoisesti. Kirjoituksen perimmäinen sanoma onkin, että omille tuntemuksille ei sijoittamisessa kannata antaa liikaa painoarvoa. Omassa tekemisessä ei välttämättä ole mitään vikaa, vaan ongelma on lähinnä oman pään sisällä.
On tärkeä muistaa, että sijoituspäätökset tehdään sen hetkisen tilanteen valossa parhaan mahdollisen tiedon ja ymmärryksen turvin. Joskus oma ymmärrys voi sumentua ahneuden tai pelon seurauksena, mutta itse päätös on silti tehty kunkin parhaansa mukaan.
Jos omat sijoituspäätökset tuntuvat jatkuvasti ahdistavan, on fiksuinta kirjata osto- tai myyntipäätöstä tehdessä omat ajatukset ylös. Näin voi myöhemmin palata päätöksen taustalla olleisiin syihin ja järkeilyihin, jotka tuppaavat jälkikäteen unohtumaan. Jälkikäteen tarkasteltuna olisi toki aina voinut tehdä jotakin toisin ja menestyä paremmin, mutta jälkiviisaus on syystäkin viisauden turhin alalaji.