Sijoittajien päätöksenteko on pitkälti kaikkea muuta kuin itsenäistä, kylmän rationaalista laskelmointia. Olemme sosiaalisia eläimiä, minkä seurauksena myös päätöksissämme on aina sosiaalinen aspekti. Tämänkertaisessa kirjoituksessani havainnollistan sosiaalisten merkkien ja laumakäyttäytymisen vaikutusta päätöksentekoon epätäydellisen informaation vallitessa.
Missä syötäisiin
Kuvitteellisessa tarinassamme kaupunkiin on avattu kaksi uutta, vierekkäin sijaitsevaa ravintolaa. Molemmat ovat toistaiseksi tyhjiä, joten ensimmäinen asiakas saa vapaasti päättää kummassa haluaa syödä. Koska molemmat ravintolat ovat uusia, ei niiden välisestä paremmuudesta ole varmaa tietoa. Jonkinlaisia päätelmiä voi tehdä ulkonäöstä, henkilökunnasta ja muista pintapuolisista tekijöistä, mutta varmaa tietoa toisen paremmuudesta ei ole mahdollista saada. Vaikein valinta kohdistuu näin ensimmäiselle asiakkaalle, joka tekee päätöksensä käytännössä sattumanvaraisesti.
Toisen asiakkaan kohdalla tilanne on muutoin sama, mutta hänen saapuessa paikalle, toisessa ravintolassa onkin jo yksi asiakas syömässä. Lähtökohtaisesti toisena tulevalla asiakkaalla on täysin sama informaatiomäärä kuin aiemmalla henkilöllä, mutta hänellä on päätöksenteon tukena jo yksi valinnan tehnyt ruokailija.
Koska ravintoloita koskeva informaatio on vähäistä, on hyvin todennäköistä, että toisena tuleva asiakas seuraa ensimmäisen asiakkaan valintaa ja sivuuttaa oman aiemman informaationsa. Valintahan on siinä suhteessa rationaalinen, että ravintolassa ruokaileva henkilö ei ole vielä poistunut, joten ruoan on oltava vähintään syömäkelpoista.
Kuvitellaan, että ravintola täyttyy hiljalleen ruokailijoista, kun taas toinen ravintola ammottaa edelleen tyhjyyttään. Ruokailijoiden lisääntyessä ilmiö voimistuu, sillä uudet asiakkaat ajattelevat vaistomaisesti, että tyhjänä olevassa ravintolassa on oltava jotakin vikaa. Todellisuudessa tilanne voi kuitenkin olla täysin päinvastainen, sillä yksi asiakas on seurannut toista tietämättä mitään ravintoloiden paremmuudesta.
Lopulta toinen ravintola onnistuu keräämään kaikki asiakkaat ja selviytyy tilanteesta voittajana, joskaan edelleenkään ei ole tietoa, onko ravintola todellisuudessa parempi. Ajan saatossa asiakkaat saattavat oppia lisää toisesta ravintolasta ja osa alkaa jopa pitää sitä suosittua ravintolaa parempana. Kuitenkin he sivuuttavat informaationsa ja pitäytyvät silti valitsemassaan, koska niin tekevät kaikki muutkin.
Ajatusvinoumia ruokapöydässä
Tarinan opetus on, että ihmiset ovat huomattavan alttiita ottamaan vaikutteita muiden päätöksistä. Näin erityisesti silloin, kun saatavilla oleva tieto valinnan kohteista on rajallista. Tällöin yksilöt alkavat imitoida heitä aiemmin valinnan tehneiden päätöksiä, ja niin edelleen.
Kyse on niin kutsutusta informational cascade -ilmiöstä. Vaikka ilmiö muistuttaa päällisin puolin laumakäyttäytymistä, on niillä yksi tärkeä ero: Laumakäyttäytymisessä omaa hallussa olevaa informaatiota ei sivuuteta. Näin ollen laumakäyttäytymisessä on kyse irrationaalisuuden muodosta.
Yksilöiden käyttäytyminen muovautuukin esimerkissämme laumakäyttäytymiseksi siinä vaiheessa, kun kaikki valitsevat lisääntyneestä informaatiosta huolimatta saman ravintolan kuin muutkin. Toisin sanoen, uudet ruokailijat sivuuttavat tietoisesti oman informaation toisen ravintolan mahdollisesta paremmuudesta ja menevät lauman mukana samaan paikkaan.
Ravintolasta osakemarkkinoille
Kuten edellä esitetystä tarinasta käy ilmi, informational cascade -ilmiö (tästä eteenpäin IC-ilmiö) luo eräänlaisen pohjan laumakäyttäytymiselle. Mitä useampi sijoittaja seuraa osakkeen perässä toistaan, sitä vaikeampi on uida vastavirtaan ja vastustaa lauman vetoa. Hieman karrikoidusti voidaan ajatella, että IC-ilmiö aiheuttaa joidenkin osakkeiden yli- ja alihinnoitteluja, kun taas laumakäyttäytyminen aiheuttaa osakkeiden räikeiden hinnoitteluvirheiden ohella myös suurempia markkinakuplia ja -romahduksia.
Huomioitakoon myös, että erityisesti salkunhoitajilla on vahva taipumus seurata muita salkunhoitajia. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että mikäli salkunhoitaja sijoittaa siihen mihin muutkin, kysytään epäonnistuessa mikä markkinaa vaivaa. Jos ottaa omaa näkemystä ja epäonnistuu, kysytään mikä ihme salkunhoitajaa vaivaa. Näin ollen on parempi epäonnistua niillä osakkeilla, johon muutkin sijoittavat, jolloin epäonnistumisen voi laittaa markkinaolosuhteiden piikkiin ja näin säilyttää työpaikkansa.
Yleisesti ottaen ravintolaesimerkki havainnollistaa, miten rationaalisetkin sijoittajat voivat paineen kasvaessa muuttua irrationaalisiksi. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää 2000-luvun vaihteen IT-kuplaa, jossa voittoa tuottamattomista yrityksistä oltiin valmiita maksamaan mitä tahansa. Sijoittajat toki pääsääntöisesti tiedostivat tilanteen järjettömyyden, mutta siitä huolimatta aina oli olemassa joku, joka oli valmis maksamaan mistä tahansa yhtiöstä itseä enemmän. Valitettavasti jossakin vaiheessa ostajat loppuvat, ravintolan paikkamäärät on täytetty viimeistä paikkaa myöten, ja realiteetit iskevät markkinoille