Yksittäinen ajatus voi muuttaa koko elämän sekä hyvässä että pahassa. Oli kyse mistä tahansa toiminnasta, alkaa se aina ajatuksesta. Ei siis liene sattumaa, että ajattelun tärkeyttä on korostettu läpi historian niin filosofien, hallitsijoiden kuin maailmaa mullistaneiden yrittäjienkin toimesta.
Mitä sijoittamiseen tulee, ei ajattelun tärkeyttä voi (tässäkään yhteydessä) korostaa liikaa. Kyseessä on pohjimmiltaan ajattelubisnes, jossa menestyminen edellyttää kykyä ja halukkuutta syväluotaavaan ajatteluun, kokonaisvaltaiseen itsetuntemukseen ja kärsivälliseen päätöksentekoon. Sijoittajan menestys riippuu pitkälti siitä, mitä oman pään sisällä liikkuu, ja millä tasolla.
Ylemmän ja alemman tason ajattelua
Oma ajatusmaailmani koki melkoisen mullistuksen noin kymmenisen vuotta sitten, kun luin Daniel Kahnemannin klassikkoteoksen Thinking Fast and Slow. Teoksen tärkein anti erilaisten ajatusvinoumien läpikäynnin ohella oli ajattelun jaottelu ykkös- ja kakkostason (tai systeemin) ajatteluun.
Näistä edeltävä eli ykköstason ajattelu on intuitiivista, spontaania ja pinnallista. Jälkimmäinen eli kakkostason ajattelu on sen sijaan hitaampaa, syväluotaavampaa, monipuolisempaa, ja loputtoman paljon vaikeampaa. Kuten arvata saattaa, sijoittamisessa on pitkälti kyse kakkostason toiminnasta.
Eri ajatussysteemien eroja voidaan havainnollistaa tarkastelemalla sijoittajan ajatuskulkua muutamassa kuvitteellisessa esimerkkitapauksessa. Yksi tyypillisimpiä ykköstason ajattelun oireita on fomottaminen eli vapaasti suomennettuna paitsi jäämisen pelko. Erityisesti kuumana käyvän nousumarkkinan tiimellyksessä intuitiivinen eli ykköstason reaktio on ostaa nopeasti nousevia osakkeita. Kakkostason ajattelu puolestaan kertoisi, että ylikuumentuneen markkinan seurauksena osakkeiden tuotto-odotus on romahtanut, minkä seurauksena sijoittaja ei jää paitsi yhtään mistään.
Toinen klassinen esimerkki on tilanne, jossa yhtiöltä on odotettavissa hyvä tulos, minkä seurauksena ykköstason ajattelu kehottaa ostamaan osaketta. Kakkostason ajattelu puolestaan muistuttaa, että hyvä tulos on mitä todennäköisimmin jo hinnoiteltu osakkeeseen, ja pääsääntöisesti vain odotukset ylittävät tulokset nostavat kursseja merkittävästi.
Sijoittajana menestymisen avain on kakkostason ajattelun jalostaminen. Omalla kohdallani tämä on tarkoittanut ajattelun tietoista monipuolistamista, kuten eri näkökulmien tarkastelua, omien näkemysten kyseenalaistamista, ajatusvinoumien jatkuvaa tarkkailua ja mahdollisimman monien eri tapahtumaskenaarioiden luomista. Kuten arvata saattaa, kyseessä on huomattavan paljon aikaa vievä prosessi, joka ei tule koskaan valmiiksi.
Ajattele itseäsi
Sijoittaminen on pitkälti soololaji. Menestynyt sijoittaja tunteekin omistamiensa yhtiöiden ohella erityisesti itsensä. Mitä paremmin on kartalla omista mielenliikkeistään, sitä todennäköisemmin välttyy kalliilta ja toistuvilta virheiltä.
Aivan aluksi sijoittajan olisi kiinnitettävä huomioita omaan luonteeseensa. Sijoittajalle vaarallisimpia luonteenpiirteitä (noin sadan muun ohella) ovat ahneus, hätäisyys, kateus ja ylimielisyys. Valitettavasti nämä ovat juuri niitä piirteitä, jotka ovat meille ihmisille kovin tyypillisiä, mikä tekee pohdinnasta usein varsin epämiellyttävää. Olennaista olisi kuitenkin ymmärtää, mistä kyseiset piirteet kumpuavat, mitä seurauksia niillä on ja mitä niille on tehtävissä.
Luonteen lisäksi on kiinnitettävä huomioita omiin ajatusvinoumiin. Tärkeintä on muistaa, että kaikki ihmiset ilmentävät yleisimpiä vinoumia jossain määrin, joskin jotkin niistä tuottavat usein enemmän ongelmia kuin toiset. Mikäli ei tunnista omassa käytöksessään minkäänlaisia vinoumia, tulisi hälytyskellojen soida. Maan päällä tuskin liikkuu yhtäkään vinoumavapaata sijoittajaa tai muutakaan henkilöä.
Paras keino edeltävien pohtimiseen on aiempien, erityisesti epäonnistuneiden sijoituspäätösten järjestelmällinen läpikäyminen, mikä on mielekkyytensä puolesta suurin piirtein inkvisitioon verrattava kokemus. Käytännössä on siis mietittävä mikä meni vikaan, miksi, mitä olisi voinut tehdä toisin ja mitkä vinoumat olivat vahvimmin läsnä.
Vinoumat aina läsnä
Oman sijoitusurani aikana suurimpia ongelmia ovat tuottaneet ankkuroituminen, yli-itsevarmuus ja tappion kaihtaminen.
Eräitä osakkeita omistaessa olen ankkuroitunut liikaa paitsi tiettyyn osakkeen hintaan, myös tiettyyn yhtiön kehitysvaiheeseen. Näin olen ollut aivan liian varma sekä itse yhtiön kehityksestä että osakkeen oikeasta hinnasta. Hinnan sukeltaessa alemmaksi tein tietenkin lisäostoja ja kahmin putoavia puukkoja sylin täydeltä. Luonnollisesti keräsin näkemykseni varmistukseksi lähinnä siihen sopivaa tietoa ja sivuutin muiden varsin relevantit näkökulmat milloin milläkin verukkeella. Lopputulosta ei varmaankaan tarvitse erikseen kertoa.
Muista luonteenheikkouksista itselleni suurin on ollut hätäisyys eli pitkän aikavälin sijoittaminen lyhyen aikavälin mentaliteetilla. Ei ole kovinkaan suurta järkeä ostaa (toistuvasti) osaketta vuosikymmenten sijoitukseksi ja myydä se pois alle puolen vuoden omistamisen jälkeen, kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Vielä vähemmän järkeä löytyy sijoituslainan polttamisesta ylihintaisiin osakkeisiin markkinarallin huipulla. Kaikkea tätä ja paljon muuta on kuitenkin vuosien saatossa tapahtunut, ja paljon muuta varmasti tulee vielä tapahtumaan.
Kaiken edellä esitetyn reflektointi vie aikaa. Iso osa ajasta kuluu siihen, että pystyy myöntämään itselleen, kuinka tyhmästi on tullut toimittua. Vielä enemmän aikaa kuluu oman toiminnan muuttamiseen, sillä tieto ei useimmiten muutu koskaan toiminnaksi. Mikäli näin olisi, ei maailmassa olisi kysyntää kovinkaan monelle self help -kirjalle.
Päätöksenteon aika
Uskaltaisin väittää, että suurin osa sijoituspäätöksistä syntyy hyvin lyhyen ajattelun jälkeen, mikä heijastuu luonnollisesti myös lopputulokseen. Pääasiallisia syitä näkisin olevan kaksi: päätöksenteko ykköstason ajattelun pohjalta sekä tuottojen menettämisen pelko. Näistä molemmat johtavat kovin suurella todennäköisyydellä ei-toivottuihin lopputuloksiin, ellei mukana satu olemaan tavallista enemmän tuuria.
Ykköstason päätöksenteko pohjautuu pääsääntöisesti hyvin pinnallisiin asioihin, kuten osakkeen hintaan tai positiiviseen uutiseen yrityksestä, jolloin myös itse sijoituspäätös tapahtuu nopeasti. Mikäli sijoituspäätös taas tehdään kakkostason ajattelun pohjalta, kuluu siihen väistämättä paljon aikaa, mikä voi joskus tuntua piinallisen pitkältä. Näin erityisesti silloin, kun osakkeen hinta nousee ja mieleen hiipii pelko tuottojen menetyksestä.
Mahdollisesta tuottojen missaamisesta ei kuitenkaan kannata liikaa murehtia. Erinomainen yhtiö on erinomainen vielä pidemmänkin ajan päästä, joten sijoituspäätöksen tekoon voi huoletta käyttää aikaa. Mikäli sijoituksen onnistuminen on riippuvainen tietyn aikavälin ajoituksesta, kyseessä tuskin on lupaava pitkän aikavälin sijoitus.
Ajattelemalla rikkaaksi
Pitkän aikavälin onnistunut osakepoiminta ei ole helppoa, eikä sijoitusprosessiin tule suhtautua liian kevyesti. On oltava nöyrä ja ymmärtää, että toistuva voittavien yhtiöiden valinta vaatii terävimmältäkin mieleltä koko kapasiteetin käyttöä. Pitkällä aikavälillä yhä harvempi pärjää tuurilla, jolloin todennäköisyys ykköstason ajattelun avulla menestymiselle laskee merkittävästi.
Sijoitustoiminnassa asianmukaisella ajattelulla on lopputuloksen kannalta merkittävä vaikutus. Kakkostason ajattelun kultivoimisella on mahdollista vähentää pääoman menettämisen riskiä ja jos nyt ei välttää, niin ainakin oppia pahimmista kömmähdyksistä. Mitä erilaisiin vaurastumisen keinoihin tulee, on sijoittaminen niitä harvoja, jossa ajattelusta maksettava korvaus on mahdollisesti rajaton.
Maailmassa on loppumaton varanto erilaisia rikastumisoppaita ja itsensäauttamismanuaaleja, joissa ajattelun ja milloin minkäkin universumin energian avulla pyritään luomaan varallisuutta. Niin tai näin, oikeassa maailmassa mitään ei synny tyhjästä. Rahasummien ajattelu tuskin manifestoituu suoraan numeroiksi pankkitilille, joskaan mikään toiminta ei ole yhtä lähellä kyseistä ilmiötä kuin sijoittaminen.