Aika aiheuttaa ihmisen psyykelle ihmeellisiä asioita. Aika aikaansaa epäilyä, hermoilua, turhautumista, kärsimättömyyttä, pelkoa, katumusta, ja montaa muuta varsin epämiellyttävää tunnetilaa.
Pitkäjänteinen sijoittaja käykin uransa aikana koko ihmisen tunneskaalan läpi. Hän saattaa jo yhden päivän aikana nousta murheen mailta onnen kukkuloille ja päätyä illaksi epätoivon laaksoon. Pitkän aikavälin sijoittaminen onkin aikamoinen psykologinen koitos.
Sielunhädän syövereissä helpottaa tietää, että mitä todennäköisimmin kaikki muutkin kärsivät täysin samanlaisista tuskista. Joskus tieto lievittää tuskaa, joten seuraavassa käydään läpi muutamia yleisiä sijoittamisesta sietämätöntä tekeviä tilanteita.
Alituinen ahdistus
Osakkeiden omistaminen on sen suhteen haastava laji, että oli tilanne mikä hyvänsä, sijoittajaa harmittaa aina enemmän tai vähemmän. Sijoittaminen onkin aktiviteettina harvinaislaatuinen, sillä myös positiiviset tapahtumat voidaan hyvin vaivattomasti ja intuitiivisesti nähdä negatiivisessa valossa.
Onnistuneen sijoituspäätöksen eli nousevan osakkeen kohdalla ensimmäinen ajatus on, että miksi ei ostanut osaketta enempää. Vastaavasti voitollinen osake voi painua tappiolle, jolloin sijoittaja katuu myymättä jättämistä. Tappiollisen osakekaupan jälkeen iskeekin harmitus väärän ostopäätöksen takia. Toisaalta tappiollinen osake voi myynnin jälkeen nousta uudelleen, jolloin iskee katumus hätäisestä myyntipäätöksestä.
On myös varsin mahdollista, että sijoittaja ostaa osaketta, joka jurnii paikallaan vuosikaudet, jolloin mahdolliset vaihtoehtoiskustannukset aiheuttavat päänvaivaa. Jos tältä kaikelta onnistuu jollakin ihmeellä välttymään, on ennemmin tai myöhemmin vastassa verotus, joka viimeistään kutkuttaa sijoittajan nyrppimisnystyröitä.
Tappioiden tuska
Sijoittajalle suurinta epämukavuutta tuottavat tappiot. Näin ollen on luonnollista, että suurin osa sijoittajista pyrkii välttämään tappioita viimeiseen saakka, mikä saattaa johtaa tappiollisten osakkeiden hoivaamiseen parempien aikojen toivossa. Äärimmäisenä lopputulemana voi olla salkku täynnä kääntymättömiä käänneyhtiöitä tai kasvamattomia kasvuyhtiöitä, joiden ostot on rahoitettu voittavien osakkeiden myynneillä.
Toisaalta on tilanteita, joissa osakkeen hinnasta haihtuu suurin osa, mutta omistaminen on pitkällä aikajänteellä ollut kannattavaa. Esimerkkinä voidaan käyttää Amazonia, jonka markkina-arvosta haihtui IT-kuplan puhjetessa yli 90 prosenttia. Vertailun vuoksi, vuonna 2001 Amazonin yhden osakkeen hinta sukelsi vajaasta viidestä dollarista noin 30 senttiin osakkeelta, kun nykyisin yhden osakkeen hinta pyörii 200 dollarin tienoilla.
Vaikka monet osakkeen ponnistavat pohjilta uusiin huippuihin, ei kurssinoususta ole koskaan varmuutta. Sijoittajan haasteena onkin erottaa, onko kyse väliaikaisesta romahduksesta vai perustavanlaatuisista muutoksista yhtiön fundamenteissa. Tällöinkin on hyvä pohtia, kannattaako tappiot ottaa nöyrästi vastaan ja hyödyntää veroetua, jolloin toki riskinä on osakkeen takaisinosto, jota ei koskaan tapahdu.
Aivan omanlaistaan tuskaa voikin tuottaa tappiolla myytyjen osakkeiden takaisinosto. Kerran tappiolla myytyä osaketta on henkisesti haastavaa ostaa takaisin. Erityisen riipaisevaa ostaminen on silloin, kun osakkeen nykyinen hinta on aiempaa ostohintaa korkeammalla.
Käteisen kirous
Sijoittajalla tulisi olla aina osa portfoliostaan käteisenä mahdollisia ostopaikkoja varten. Teoreettisella tasolla tarkasteltuna rationaalinen sijoittaja lopettaisi ostamisen markkinan alkaessa ylikuumentua, säästäisi käteistä ja palaisi ostolaidalle osakkeiden halventuessa. Oikeassa maailmassa käteisen päällä istuminen ei kuitenkaan ole aivan yhtä yksinkertaista.
Käteisen pitkäaikainen kerryttäminen on henkisesti huomattavan haastavaa, sillä ylihintaiset markkinat voivat olla ylihintaisia kauan sen jälkeenkin, kun oma kärsivällisyys on loppunut. Sijoittaja alkaakin väistämättä epäillä toden teolla, onko hän väärässä odottaessaan parempia ostopaikkoja.
On hermoja raastavaa pysytellä paitsiossa, kun kaikki muut ympärillä tekevät maaleja – vieläpä tyhjään maaliin. Tällöin käy usein niin, että sijoittaja taipuu ja käyttää käteiskassansa juuri markkinan ollessa kuumimmillaan, jolloin todellisten ostopaikkojen ilmaantuessa salkussa on käteisen sijaan jäljellä liuta punaisia rivejä.
Vertailun vaarat
Oman sijoitusmenestyksen vertailu toisiin on kokemuksena varsin epämukava. Etenkin, jos ei satu olemaan se menestyneempi osapuoli. Sijoittajan usko omaan sijoitussuunnitelmaan voi usein olla koetuksella, sillä mikään strategia ei toimi aukottomasti kaikissa markkinatilanteissa. On varsin luonnollista, että pitkän aikavälin sijoittaja jää lyhyellä aikavälillä jälkeen eri strategian omaavien sijoittajien tuotoista, mikä johtaa helposti oman sijoitussuunnitelman kyseenalaistamiseen.
On hyvä muistaa, että salkkuja vertaillessa kyse on pelkästään vertailuhetken tilanteesta, ei pysyvästä asioiden tilasta. Osakepoimijoilla, erityisesti arvo- ja kasvusijoittajilla jo yksittäisen osakkeen suuri menestys voi tehdä ihmeitä salkun tuottokäyrille.
Vertailulla on lisäksi ikävä tapa korostaa vaihtoehtoiskustannuksia. Kun pääoma on sidottu kehnosti tuottavaan yhtiöön, menettää sijoittaja myös ne potentiaaliset tuotot, jotka olisi ollut mahdollista saavuttaa paremmin tuottavaan kohteeseen sijoitettaessa. Nämä menetetyt tuotot iskevät kipeimmin, kun voi konkreettisesti nähdä toisten sijoitusmenestyksen vaikkapa sosiaalisen median kautta.
Itse vältän salkkujen vertailua viimeiseen asti, sillä koen siitä saatavien hyötyjen jäävän kovin vähäisiksi mahdollisiin haittoihin verrattuna. Mikäli omaa sijoitusmenestystä haluaa välttämättä vertailla muihin, on fiksuinta ottaa vertailukohdaksi samankaltaista sijoitusstrategiaa noudattavat henkilöt, jotta vertailu ylipäätään on mielekästä. Lisäksi olisi hyvä, että sijoitustoiminnan tavoitteet olisivat jokseenkin yhtäläiset, sillä aikajänteestä riippuen sama sijoitus voi olla joko erinomainen tai harvinaisen surkea.