Osta ja pidä vai osta ja tarkkaile
Osta ja pidä -strategia mielletään kovin usein sijoitusstrategiaksi, jossa osaketta omistetaan markkinatilanteesta ja yhtiön tilasta riippumatta tästä ikuisuuteen.
Historiallisesti tarkasteltuna osta ja pidä -strategia on osoittautunut varsin toimivaksi sijoitusstrategiaksi. Pitkäjänteiseen omistamiseen keskittyvä sijoitustyyli antaa yhtiöille aikaa kasvaa, vähentää turhaa kaupankäyntiä ja mahdollistaa korkoa korolle -ilmiön hyödyntämisen.
Toisaalta on erilaisten markkinatilanteiden tai yhtiökohtaisten muutosten sivuuttaminen voi johtaa pysyvään pääoman menetykseen. Yksikään yhtiö ei elä ikuisesti, ja pitkäjänteisen sijoittajan salkkuun eksyy sijoitusuran aikana yksi jos toinenkin konkurssiyritys.
Tämänkertaisen kirjoituksen tarkoituksena onkin selvittää, tulisiko pitkäjänteisen sijoittajan ostaa osakkeita ja pitää ne olosuhteista huolimatta hamaan tulevaisuuteen asti, vai onko sen sijaan fiksumpaa omistaa pitkäjänteisesti, mutta myös tarkkailla omistamiaan yhtiöitä.
Pitääkö vai tarkkaillako?
Jos saisin sijoittamisen yksinvaltiaana päättää, vaihtaisin osta ja pidä -strategian nimen pysyvästi osta ja tarkkaile -strategiaksi, sillä edeltävän tulisi automaattisesti sisältää jälkimmäinen.
Molemmat termit implikoivat osakkeen pitkäjänteistä omistamista, mutta ongelmana on, että osta ja pidä -strategia antaa sijoittajalle eräänlaisen luvan olla seuraamatta salkkunsa osakkeita.
Miksipä seurata omistamiaan yhtiöitä, jos aikoo joka tapauksessa pitää omistamansa osakkeet tästä ikuisuuteen.
Oletuksena toisin sanoen on, että salkussa olevien yhtiöiden toimintaedellytykset säilyvät suotuisina vuosikymmenestä toiseen. On kuitenkin muistettava, että vannoutuneen osta ja pidä -sijoittajan omistusaika on elinikä, jonka aikana nurin ehtii menemään yksi jos toinenkin laatuyhtiö.
Asiaa voidaan havainnollistaa tarkastelemalla Fortune 500 -listalla olevien eli Yhdysvaltojen 500 liikevaihdoltaan suurimman julkisen yhtiön elinkaaria. Taannoisen tutkimuksen mukaan vuoden 2000 jälkeen näistä viidestäsadasta suurimmasta yhtiöstä 52 prosenttia on erinäisistä syistä poistunut pörssistä.
Tämä siis vain vajaan neljännesvuosisadan aikana. 70 vuoden aikajänteellä vain 49 yhtiötä on säilyttänyt paikkansa 500 suurimman pörssiyhtiön joukossa. Pörssi on siis kovin tuulinen paikka yhtiöille ja aktiivisille sijoittajille.
Lopulta lienee tulkintakysymys, kuinka kirjaimellisesti osta ja pidä -strategiaa kukin haluaa noudattaa. Kirjaimellisesti noudatettuna kerran ostettua osaketta ei myytäisi missään tilanteessa, mikä on sääntönä varsin vaarallinen. On nimittäin olemassa joitakin painavia syitä harkita osakkeen myymistä, minkä vuoksi salkussa olevien yhtiöiden käänteistä on hyvä olla perillä.
Yleisimmät syyt osakkeen myyntiin
Osakkeen myynnille voi olla lukemattomia eri syitä, mutta yleisesti ottaen osakkeen myynti pohjautuu omien menojen rahoittamista lukuun ottamatta johonkin seuraavista neljästä ilmiöstä.
Muutokset yrityksessä itsessään. Yritykset elävät jatkuvassa murroksessa. Hyvin harvat yhtiöt pysyvät täysin samanlaisina vuosikymmenestä toiseen. Yleisimmin myyntiaikeita herättävät muun muassa muutokset yhtiön strategiassa, liiketoimintamallissa, yritysostoissa, kilpailueduissa tai tuoteportfoliossa. Sijoittajan tehtävänä on päätellä, onko muutoksilla positiivinen vai negatiivinen vaikutus yhtiön tulevaisuuteen.
Muutokset toimialassa. Aika ajoin kokonaisia toimialoja ajautuu muutoksen kouriin. Yleisimpänä syynä toimialamuutoksille on teknologian kehittyminen. Uusi (tai muodikkaammin ilmaistuna disruptoiva) teknologia voi vähentää vanhentuneen teknologian kysyntää tai korvata sen kokonaan. Kun kokonainen toimiala ajautuu ongelmiin, on myös siinä toimivilla yrityksillä väistämättä haastavia aikoja edessään.
Olennaista on tällöin selvittää, mitkä kuolevalla toimialalla toimivista yhtiöistä ovat muuntautumiskykyisiä selviämään muuttuneella tai kokonaan uudenlaisella toimialalla. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää Netflixiä, joka aloitti toimintansa alun perin DVD-vuokraamona.
Osakkeen hinnoittelu. Osakkeen hinnoittelun perusteella myyminen on kahteen edeltävään syyhyn verrattuna hivenen moniulotteisempi toimenpide. Periaatteen tasolla sijoittajan olisi järkevää keventää räikeästi ylihinnoiteltuja osakkeita, mutta käytännössä asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Ensinnäkin sijoittajalla tulisi olla selkeä käsitys osakkeen todellisesta arvosta, jotta mahdollista ylihinnoittelua voidaan ylipäätään arvioida.
Lisäksi on huomioitava myynnin ajoitus ja varojen uudelleenallokointi. Ylihintainen osake voi olla ylihintainen huomattavan kauan, tai vaihtoehtoisesti junnata paikallaan niin pitkään, että kohonnut tuloskunto ottaa korkeaa arvosta kiinni. Erityisesti kasvuyhtiöiden kohdalla hinnoittelun pohjalta tehdyt myynnit voivat olla haastavia, koska arvostukset ovat lähtökohtaisesti korkealla ja tulokset heilahtelevat kypsiä yhtiöitä enemmän.
Salkun balansointi. Yhtiön varsinaiseen toimintaan liittymättömistä syistä yleisin lienee salkun uudelleenbalansointi, jossa esimerkiksi yhden osakkeen osuus salkussa on kasvanut sietämättömälle tasolle. Tällöin voi riskinhallinnan vuoksi olla viisasta keventää osakkeen painoa ja tasapainottaa salkkua itselle mieluisampaan suuntaan.
Tasapainottaminen olisi toki fiksuinta tehdä ostamalla muita osakkeita enemmän, jolloin vahvasti nousseen osakkeen suhteellinen osuus salkussa laskee. Tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista, etenkään jos salkku on jo ehtinyt kasvaa suureksi ja käteistä ei satu olevan salkun kokoon nähden riittävästi.