Jokavuotinen osinkokevät on jälleen käsillä. Vuotuisten osinkojen kunniaksi keitellään kahveja yhdessä jos toisessakin torpassa, mutta ovatko osingot tosiaan juhlallisuuksien arvoisia?
Osinkojen vastustajat muistuttavat (usein myös sangen kovaäänisesti), että osingoilla ei luoda varallisuutta, vaan siirretään sitä pakkolunastuksen kautta verotehottomasti yhdestä taskusta toiseen.
Osinkojen nimeen on toisaalta vannonut vuosien varrella useampikin sijoitusguru ja osinkosijoittaminen on edelleen yksi suosituimmista sijoitusstrategioista.
Selvitetään siis, ovatko osingot edelleen kahvittelun aihe, vai pelkkä muinaisjäänne menneiltä ajoilta.
Osinkojen hyvät puolet
Houkuttavat sijoittajia
Niin heppoisalta syyltä kuin seuraava saattaakin kuulostaa, on se tuotava ilmi heti kättelyssä: osingot lämmittävät mieltä. Sijoittajat pitävät osingoista, ja monille avokätinen osingonjako on sijoituspäätöksessä ratkaiseva kriteeri. Yhtiön kannalta sijoittajien mielenkiinto on pääsääntöisesti positiivinen asia, joten onnistunut osinkopolitiikka tukee usein myös positiivista kurssikehitystä.
Luovat investointikuria
Tasaisella osingonjaolla on vahva yhtiön investointeja suitsiva rooli. Liian suuri kassa voi polttaa reiän yhtiön taskuun, mikä voi tuoda mukanaan mitä erikoisempia yrityskauppoja. Viimeisin muttei vähäisin (eikä varmasti viimeinen) esimerkki edeltävästä lienee Fortumin varsin epäonninen Uniper-seikkailu.
Yhtenä merkittävänä syynä surullisenkuuluisaan hankintaan voidaan pitää ylisuurta kassaa, joka loi painetta yritysostoille. Yhtiö voikin kokea kassan paisuessa suurta painetta sijoittajien taholta, jos kassavaroille ei ala löytyä käyttökohdetta. Tasainen osinkovirta on varsin kelpo tapa pitää kassa kohtuullisena ja sijoittajat tyytyväisenä.
Ennustettavuus ja tasaisuus
Useat sijoittajat arvostavat tasaista, ennustettavaa ja mieluusti kasvavaa kassavirtaa. Sijoittajat löytävätkin tiensä osinko-osakkeiden pariin useissa eri markkinatilanteissa. Erityisesti erilaisten kriisien ja shokkien aikaan maineeltaan vakaille ja defensiivisille osinkoyhtiöille löytyy sijoittajien keskuudessa kysyntää.
Matalan korkotason aikaan tasaista ja korkeaa osinkoa maksavia osakkeita käytettiin puolestaan laajalti korkopapereiden korvikkeena. Kaiken kukkuraksi vakaat osinkoyhtiöt ovat erityisesti suurten institutionaalisten sijoittajien suosiossa, sillä ne sopivat mainiosti esimerkiksi eläkevarojen sijoituksiin.
Signaalivaikutus. Osingoista voi olla montaa mieltä, mutta niiden signaalivaikutusta tuskin kukaan täysin kieltää. Pitkä ja nousujohteinen osinkohistoria on todiste yhtiön liiketoiminnan kannattavuudesta, ennustettavuudesta ja vakaudesta. Käytännössä voidaan todeta, että mikäli yhtiön osinko on kasvanut vuosikymmeniä, niin on todennäköisesti tehnyt myös sen liiketoiminta.
Mennyt ei osinkojen maksussakaan ole tae tulevasta, mutta vuosikymmenestä toiseen osinkoaan tasaisesti kasvattaneelta yhtiöltä on lupa odottaa vastaava myös lähitulevaisuudessa.
Riskinhallinnan keino
Osingoilla on roolinsa myös riskin tasoittajana. Kuvitellaanpa tilannetta, jossa sijoittaja omistaisi yhtiön ikuisesti myymättä yhtäkään osaketta. Ennen pitää kaikki yhtiöt menevät konkurssiin, joten esimerkissämme sijoittajan tuotto olisi pyöreä nolla.
Mikäli yhtiö olisi sen sijaan maksanut tasaisesti kasvavaa osinkoa vuodesta toiseen, olisi nollaankin painunut sijoitus voinut olla pitkällä aikavälillä varsin kannattava. Pitkäjänteiselle sijoittajalle osingot toimivat näin ollen myös osakeriskiä vähentävänä tekijänä.
Perusvarma keino jakaa varoja
Osinkojen voidaan ajatella olevan erityisesti investointeja turvallisempi tapa jakaa varoja yhtiön omistajille. Kannattavien investointien tekeminen voi osoittautua huomattavan haastavaksi, mikäli potentiaalisia investointikohteita ei ole juurikaan tarjolla. Näin erityisesti kotosuomen kokoisilla markkinoilla. Avokätinen osingonjakopolitiikka voi siis olla täysin perusteltua, jos yhtiön kassa alkaa tuottavien investointikohteiden puutteessa paisua ylenpalttisesti.
Suopeita johtoa kohtaa
Edeltävään kohtaan liittyen todettakoon, että taseen rajoissa toteutettu osingonmaksu on varsin suopea toimintatapa myös yrityksen johtoa kohtaan. Johtoa harvoin kritisoidaan avokätisestä osingosta. Epäonnistuneista investoinneista ja pieleen menneistä omien osakkeiden ostoista sen sijaan saa kuulla koko matkan työvoimatoimistolle asti.
Osinkojen huonot puolet
Pakkolunastus
Yleisin vasta-argumentti avokätisille osingoille on se tosiasia, että osingot eivät ole missään nimessä ilmaista rahaa, vaan ennemminkin pakollinen voittojen kotiuttaminen, josta kaiken lisäksi maksetaan tuplaverot. Vaikka sijoittaja päättäisi ostaa koko osinkosummalla sen maksanutta yhtiötä lisää, olisi silti verottaja vienyt osansa välistä, samalla heikentäen korkoa korolle -ilmiötä.
Vaihtoehtoiskustannukset
Taloustieteen periaatteiden mukaisesti investoinneilla ja hankinnoilla on aina vaihtoehtoiskustannus eli se hyöty, joka jää valinnan seurauksena saamatta. Osinkojen maksu ei ole poikkeus. Osinkojen maksuun käytetyt varat ovat pois esimerkiksi kasvu- ja/tai ylläpitoinvestoinneista, millä voi olla negatiivisia pidemmän aikavälin seurauksia yhtiön liiketoiminnalle. Avokätinen osinkoyhtiö voi myös päätyä oman maineensa vangiksi, jolloin liiketoiminnan kehityksen kannalta varsin tarpeellisia varoja joudutaan jakamaan yhtiöstä ulos.
Joustamattomuus
Siinä missä omien osakkeiden osto-ohjelmien muutokset eivät aiheuta kovinkaan suuria otsikoita, päätyvät osinkopolitiikan muutokset usein luetuimpien uutisten listalle. Osinkopolitiikka ei ole yhtiön kannalta kovinkaan joustavaa varsinkaan silloin, kun yritys on profiloitunut osinkoyhtiöksi.
Erityisen harmillista on, että osinkoleikkauksista uutisoinnin sävy on lähtökohtaisesti negatiivinen, vaikka osingosta leikatut varat käytettäisiin liiketoiminnan kehitykseen.
Toisaalta roima osingon pienennys tai kokonaan maksusta pidättäytyminen voivat olla merkkejä muuttuneesta markkinaympäristöstä tai yhtiökohtaisista ongelmista. Osingonjaon signaalivaikutus toimii näin ollen molempiin suuntiin.
Indikaattori kasvumahdollisuuksien puutteesta
Joskus osinkoa jaetaan avokätisesti ulos siitä yksinkertaisesta syystä, että yrityksellä ei ole rahalle vaihtoehtoisia käyttökohteita. Mikäli yhtiön kassa paisuu vuosi toisensa jälkeen ilman varteenotettavia investointivaihtoehtoja, on oikeutettua olettaa, että kasvun rajat alkavat lähestyä. Pidemmän aikavälin osingonmaksu kyky voi tällöin olla vaarassa
Ei luo arvoa
Osinkojen perimmäinen ongelma on, että ne ovat lopulta vain verotettu varojen siirto yhtiöltä sen omistajille. Varsinaista arvoa ei prosessissa synny, vaan varallisuutta karkaa väistämättä yhtiön ulkopuolelle. Näin erityisesti silloin, kun osinkoja ei sijoiteta uudelleen, tai ne sijoitetaan johonkin toiseen yhtiöön.
Ei välttämättä sijoittajan etu
Osingot nähdään sijoittajan kannalta pääsääntöisesti positiivisena asiana. Onhan kyseessä eräänlainen palkkio osakkeen omistamisesta. Avokätinen osingonjako ei kuitenkaan ole aina sijoittajan etu. Joissakin tapauksissa yhtiön suuret pääomistajat voivat painostaa yhtiötä jakamaan osinkoa, vaikka se olisi ristiriidassa yhtiön kasvustrategian ja sijoittajien edun kanssa.
Tällaisia tilanteita voi tulla vastaan esimerkiksi silloin, kun aggressiivista kasvustrategiaa velalla ja uusien osakkeiden liikkeellelaskuilla rahoittava yhtiö joutuu maksamaan myös avokätistä osinkoa omistajilleen.
Osingot – jakaako vai eikö
Kuten edellä esitetystä voidaan rivien välistä lukea, ei osingonjaon kannattavuuteen ole yksiselitteistä tulkintaa. Vastaus riippuu pitkälti omasta sijoitusstrategiasta ja yhtiöstä itsestään.
Mikäli tarkoituksena on kerryttää omaisuutta pitkällä aikavälillä ja sijoittaa kaikki osingot joka tapauksessa uudestaan, ei verotehotonta osingonmaksua voida juurikaan puolustaa. Jos sijoittamisen tarkoituksena on sen sijaan luoda tasaista kassavirta, on osinkosijoittaminen varsin toimiva ratkaisu.
Osingonmaksun järkevyys riippuu myös yhtiökohtaisista tekijöistä. Esimerkiksi aggressiivista kasvua tavoittelevien yhtiöiden ei ole kovinkaan mielekästä jakaa investointeihin tarvittavia varoja yhtiöstä ulos. On myös oikeutettua pohtia, kannattaako korkean pääoman tuottavuuden yhtiöiden jakaa varoja omistajilleen, jos yhtiö itse saavuttaa varoilleen keskimääräistä sijoittajaa korkeamman tuoton.
Toisaalta kypsässä kehitysvaiheessa olevien ja maltillisesti kasvavien yhtiöiden voi olla hyvinkin viisasta jakaa osinkoa omistajilleen kassan tarpeettoman kasvattamisen sijaan. Näin erityisesti silloin, jos osake on syystä tai toisesta korkealle arvostettu, jolloin omien osakkeiden ostokaan ei ole mielekäs ratkaisu.