Eräs osakesijoittamisen kiistellyimpiä teemoja liittyy osakemarkkinoiden tehokkuuden asteeseen ja siihen, voiko aktiivisella osakepoiminnalla ylittää markkinoiden keskituoton pitkällä aikavälillä.
Tehokkaiden markkinoiden puolestapuhujat painottavat passiivisen sijoittamisen ylivertaisuutta ja markkinoiden päihittämisen mahdottomuutta. Samaan aikaan aktiiviset sijoittajat viittaavat kintaalla markkinoiden tehokkuudelle, tekevät ylituottoa vuodesta toiseen ja hymähtelevät matkalla pankkiin.
Kumpaanko leiriin keskivertosijoittajan tulisi siis telttansa pystyttää?
Passiivinen sijoittaminen perusajatus ja ongelma
Passiivisen sijoittamisen perusajatus on jotakuinkin seuraava: Passiivisen sijoittajan mukaan markkinat ovat niin tehokkaat, että aktiivisen osakepoiminnan sijaan on todennäköisempää saavuttaa korkeampi tuotto allokoimalla varat ilman analyysiä tietyn indeksin yhtiöihin.
Passiivinen sijoittaja luottaa toisin sanoen siihen, että markkinat muodostavat tehokkaasti eri osakkeiden nykyhinnan markkinoilla vallitsevien osapuolten toiminnan seurauksena. Tämä toiminta on niin tehokasta, ettei aktiivinen ali- tai ylihinnoiteltujen osakkeiden etsintä kannata, vaan on parempi luottaa markkinoiden näkemykseen osakkeen arvosta.
Kuten rivien välistä voi lukea, passiivisen sijoittamisen perusajatukseen kiteytyy myös sen perimmäinen ongelma: Miten markkinoista tulisi alun perin tehokkaat, jos aktiiviset sijoittajat eivät pyrkisi löytämään ali- ja ylihinnoiteltuja osakkeita? Markkinoiden tehokkuuden edellytyksenä on näin ollen se, että markkinoilla operoi suuri määrä sijoittajia, jotka eivät usko markkinoiden tehokkuuteen.
Lisäksi, koska hintojen tehokas muodostus käsittää kysynnän ja tarjonnan seurauksena yli- ja alihinnoiteltujen osakkeiden kaupankäynnin, on väistämättä seurattava, että osa sijoittajista hyötyy kaupankäynnistä korkeampien tuottojen muodossa.
Markkinoiden tehokkuuden edellytyksenä on toisin sanoen epätehokas toiminta, jossa aktiivisella osakepoiminnalla on mahdollista saavuttaa verraten korkeampia tuottoja.
Aktiiviset sijoittajat ja markkinoiden tehoton tehokkuus
Aktiiviset sijoittajat näkevät markkinat passiivisista sijoittajista poiketen varsin tehottomina ja taipuvaisina ajoittaisiin, räikeästi yli- ja alimitoitettuihin kurssireaktioihin. Aktiivisen osakepoiminnan perimmäisenä ajatuksena on, että osakkeilla on tietty liiketoimintaan pohjautuva sisäinen arvo, jota osakkeen kurssin tulisi ennen pitkää heijastaa.
Markkinat ovat kuitenkin ajoittain tehottomia hinnoittelemaan tätä sisäistä arvoa, minkä seurauksena aktiivinen sijoittaja kykenee tekemään ylituottoa ostamalla alihinnoiteltuja osakkeita.
Edellä mainittu näkemys ei kuitenkaan tarkoita, etteikö aktiiviseen sijoittamiseen sisältyisi oletusta markkinoiden tehokkuudesta.
Mikäli aktiiviset sijoittajat eivät uskoisi markkinoiden toimivan pitkällä aikavälillä edes jokseenkin tehokkaasti, ei myöskään alihinnoiteltujen osakkeiden poiminnassa olisi järkeä. Tällöinhän osakkeet eivät koskaan saavuttaisi sisäistä arvoaan, vaan olisivat tehottomasti alihinnoiteltuja tästä ikuisuuteen.
Aktiivinen sijoittaminen on näin ollen eräänlainen kaksijakoinen uskonto, jossa markkinat nähdään ennen osakkeen ostoa tehottomina, mutta osakkeen oston jälkeen tehokkaina.
Summa summarum: Ovatko osakemarkkinat tehottomat vai tehokkaat?
Vaikka vääntö aktiivisten ja passiivisten sijoittajien välillä jatkunee tämänkin kirjoituksen jälkeen entisellään, ei yhtä olisi ilman toista.
Jos kaikki uskoisivat markkinoiden olevan aina aukottoman tehokkaat ja jokainen olisi passiivinen sijoittaja, ei aktiivista arvonmääritystä tapahtuisi. Varoja virtaisi tällöin eri indeksien ja toimialaryhmien yhtiöihin tasaisesti ilman yhtiöiden fundamenttien tutkiskelua, jolloin markkinoista tulisi ennen pitkää varsin tehottomia.
Mikäli taas kaikki uskoisivat markkinoiden olevan täydellisen tehottomat, olisi aktiiviselle sijoittajalle tarjolla sylin täydeltä ylituottoa tarjoavia mahdollisuuksia. Aktiivisten sijoittajien arvonmäärityksen kautta markkinoiden näkemys eri yhtiöiden hinnasta tehostuisi, jolloin tehokkuus vallitsisi jälleen markkinoilla.
Näkemys siitä, että markkinat olisivat aina ja kaikkialla poikkeuksetta ehdottoman tehokkaat on puolestaan varsin ongelmallinen. Näin ankaran teorian kumoamiseen riittäisi yksi ainoa irrationaalinen markkinatapahtuma, joka osoittaisi markkinoiden olevan edes ajoittain hinnoittelumekanismiltaan tehottomia. Samaan tapaan kuin yksi lentävä lehmä riittäisi varsin aukottomasti kumoamaan väitteen lehmien lentämättömyydestä.
Ajoittaisia tapahtumia osakemarkkinoiden historiassa riittää aina erilaisista manioista pörssien mysteerisiin äkkipudotuksiin ja spekulatiivisiin kupliin. Markkinat eivät näin ollen voi olla aina ja kaikkialla tehokkaat siitä yksinkertaisesta syystä, että ne eivät sitä todistetusti aina ja kaikkialla ole.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö markkinoilla vallitsisi pitkällä aikavälillä varsin tehokas hinnoittelumekanismi. Alihinnoiteltujen helmien löytäminen ei ole helppoa, ja mikäli osake näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se tuskin on totta.
Aktiivisen sijoittajan on kuitenkin varsin mahdollista hyötyä markkinoiden lyhyen aikavälin tehottomista yli- ja alireagoinneista, jotka tasaantuvat pidemmän aikavälin tehokkuuden kautta.