Menestyneitä sijoittajia seuratessa saa helposti kuvan, että he viettävät päivänsä lukien yhtiöraportteja ja analyysejä aamusta iltaan sammumattoman kiihkon vallassa. Todellisuudessa mikään maailmassa ei kiinnosta koko aikaa – ei edes sijoittaminen. Alkuinnostuksen (ja ensimmäisten suurten tappioiden) jälkeen mielenkiinto sijoittamista kohtaan valitettavan usein lopahtaa, eikä alun perin hyvin alkanut sijoittajan ura enää koskaan lähde lentoon.
Onko sijoittaja siis tuomittu epäonnistumaan, mikäli mielenkiinto omaa salkkua kohtaan sammahtaa?
Tarvitseeko sijoittamisen kiinnostaa koko ajan
Menestyvän sijoittajan aikajänne ei ole muutamia vuosia, vaan vuosikymmeniä. Näin ollen on varsin luonnollista, että moisessa ajassa mielenkiinto mitä tahansa aktiviteettia kohtaan vaihtelee. Mikään maailmassa ei kiinnosta joka hetki, varsinkaan jos omaa sijoittajille tyypillisen älyllisesti uteliaan luonteen, jolloin mielenkiinnon kohteiden vaihtelu on varsin luonnollista.
Sijoittamisesta saa helposti käsityksen, että omaa salkkua ja omistamiaan yhtiöitä kohtaan pitäisi tuntea jatkuvaa palavaa mielenkiintoa. Todellisuudessa normaalin, ei-ammattimaisen sijoittajan on epärealistista odottaa, että muiden elämän kiireiden keskellä sijoitustoimintaan ehtisi panostaa jatkuvasti samalla intensiteetillä. Sijoittaja saattaakin potea huonoa omatuntoa salkkunsa laiminlyönnistä, vaikka mitään sen ihmeellisempää ei markkinoilla tapahtuisikaan.
Pitkäjänteisen osakesijoittajan tulisi lähtökohtaisesti valita salkkuunsa sellaisia yhtiöitä, joita voi turvallisin mielin omistaa vuodesta toiseen ilman, että omistuksia tarvitsee ostaa tai myydä edestakaisin. Menestyneimmät pitkän aikavälin sijoitusportfoliot ovatkin usein sellaisia, jotka pärjäävät omillaan. Hyvin rakennettu salkku pärjää kyllä pitkän aikaa ilman muutoksia, todennäköisesti jopa paremmin, kun turha salkun säätäminen jää pois. Onkin hyvä muistaa, että sijoittamisessa on pohjimmiltaan kyse yritysten omistamisesta. Yritykset kyllä työskentelevät jatkuvasti menestyäkseen, seurasit oman salkkusi numeroita tai et.
Näin ollen pitkäjänteinen sijoittaja voi vallan hyvin pitää ajoittaisia taukoja sijoittamisesta, sillä suurimman osan ajasta sijoittajan ei ole tarpeen tehdä yhtään mitään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö oman salkun yhtiöistä ja potentiaalisista ostokohteista tulisi olla kartalla. Yleisellä tasolla yhtiöiden seuraamiseen riittää varsin hyvin osavuosikatsausten ja osakeanalyysien lukeminen. Mikäli sijoittaja aivan oikeasti omaa vuosikymmenien pituisen aikajänteen, ei yhden tai kahden kvartaalin tulosraporttien sivuuttamisellakaan ole välttämättä kovinkaan suurta merkitystä.
Sijoitusstrategian vaativuus
Sijoittamisen parissa vietetty aika riippuu pitkälti omasta sijoitustyylistä. Pääsääntöisesti sijoittajat voidaan jaotella aktiivisiin, erittäin aktiivisiin ja passiivisiin sijoittajiin, joista aktiiviset ovat osakepoimijoita, erittäin aktiiviset treidaajia ja passiiviset pääsääntöisesti indeksisijoittajia. Jaottelun perusteella voidaan myös tutkailla, minkä verran aikaa ja mielenkiintoa strategian menestyksekkääseen toteuttamiseen vaaditaan.
Kolmesta eri sijoitustyylistä kaikkein eniten aikaa vaatii aktiivinen treidaus, jossa menestyminen edellyttää jatkuvaa ja pitkäjänteistä työskentelyä. Osa-aikainen ammattitreidaaja on harvinaisuus.
Osakepoimijalta puolestaan kuluu, tai ainakin tulisi kulua aikaa pääsääntöisesti yhtiöanalyysien parissa. Mikäli yhtiöihin tutustuminen tai yhtiöiden tulosten seuraaminen ei tunnu lähtökohtaisesti mielenkiintoiselta, on parempi harkita passiivisempaa lähestymistapaa. Osakepoiminta ilman yhtiöihin perehtymistä on pitkälti tuuripeliä, ja tuurilla on ikävä tapa loppua ennen pitkää kesken.
Helpoimmalla pääsevät passiiviset indeksisijoittajat, joiden ei käytännössä tarvitse käyttää varsinaisten sijoituspäätösten tekemisen jälkeen juurikaan aikaa itse sijoitustoiminnan ylläpitoon.
On hyvä ymmärtää, että sijoitustoimintaan käytetty aika ei välttämättä korreloi menestymisen todennäköisyyden kanssa. On jopa todennäköistä, että vähiten aikaa, mielenkiintoa ja vaivaa vaativalla passiivisella strategialla saavuttaa keskimäärin aktiivista sijoittamista paremmat tulokset. Vastavuoroisesti asiansa osaavat aktiiviset sijoittajat voivat pitkässä juoksussa tehdä merkittävää ylituottoa passiivisiin sijoittajiin verrattuna. Olennaista on tiedostaa, mikä sijoitustyyli sopii itselle parhaiten.
Mielenkiinnon määrä ei ole vakio
Kiinnostus mitä tahansa asiaa tai tekemistä kohtaan on suurimmalla osalla ailahtelevaista. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että lyhyen aikavälin mielenkiinnon heilahtelut tasoittuvat kyllä pidemmällä aikavälillä, kunhan tekemisen pariin palataan säännöllisin väliajoin. Yleensä mielenkiinto kyllä herää tekemisen myötä, kunhan vain saa aikaiseksi aloittaa.
Toisaalta joskus mielenkiintoa joutuu tietoisesti herättelemään, sillä motivaatio ei synny tyhjiössä. Sijoitusmielenkiinnon herättelyyn toimivat muun muassa lukeminen, (aiheeseen liittyvien) videoiden katselu, podcastien kuuntelu, sijoitusfoorumien seuraaminen, ja mitä näitä nyt on. Parhain tietämäni mielenkiinnon säilyttämisen keino on kuitenkin ajanvietto muiden sijoittajien kanssa. Erilaisten näkemysten ja sijoituskeissien pallottelu onnistuu herättämään kenen tahansa innostuksen. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan läheskään aina ole mahdollista, minkä vuoksi seuran korviketta joutuu välillä etsimään muualta.
Mitä aktiiviseen osakepoimintaan tulee, näkisin, että, vahvin motivaattori on sijoitettava käteinen. Yhtiöiden tutkimiseen on vaikea löytää mielenkiintoa, jos niitä ei ole mitään syytä tutkia alun perinkään. Vastaavasti on lähes mahdotonta olla kiinnostumatta markkinoista, kun käteinen polttaa taskussa ja pörssi on pullollaan lupaavia kohteita.
Entä jos mielenkiinto loppuu kokonaan
Maailmassa kaikki ei sovi kaikille – ei myöskään sijoittaminen. Joillekin sijoittaminen sopii paremmin, toisille hieman huonommin, ja osalle ei ollenkaan. Mitä siis tehdä, jos sijoittaminen ei lopulta ollutkaan se oma juttu?
Asiaa ei kannata jäädä sen ihmeemmin murehtimaan, sillä sijoitustoiminnan voi ulkoistaa käytännössä kokonaan. Yksinkertaisin ja yleisin tapa on säännöllinen kuukausisäästö joko indeksikohteisiin tai pankkien rahastoihin. Sen monimutkaisempaa asiasta ei kannata tehdä. Omaksi osuudeksi jää lähinnä varmistaa, että tilillä on riittävästi varoja kuukausittaisen sijoitukseen. Mikä parasta, passiivisella pitkän aikavälin sijoitusstrategialla pääsee mitä todennäköisimmin varsin hyviin tuloksiin.
Olennaista on näin ollen tunnistaa, kiinnostaako sijoittaminen riittävästi aktiivisena sijoittajana menestymiseen. Sijoittajana voi menestyä monella tapaa, eikä yksi tapa ole välttämättä toista huonompi. Pääasia on, että oma sijoitusstrategia käy yhteen oman osaamisen ja innostuneisuuden tason kanssa.