Yleisesti ottaen sijoittaja voi sijoituspäätöstä tehdessään keskittyä joko yrityskohtaisiin eli mikrotaloudellisiin tekijöihin tai laajemman kansantaloudellisen tason eli makrotalouden tekijöihin.
Osakesijoittajalle nämä eivät kuitenkaan ole mahdollisen informaatioedun suhteen samanarvoisia. Koska sijoittajan resurssit ovat aina rajalliset, on niiden tehokas kohdistaminen olennaista pitkän aikavälin menestyksen kannalta.
Tällä kertaa tarkoituksena on selvittää, onko makro- ja mikrotaloudellisten tekijöiden ennustamisessa ylipäätään järkeä, ja kummanko arviointiin sijoittajan on hyödyllisintä käyttää aikaansa.
Makrotalouden ennustamisesta
Makrotalouden liikkeiden ennustaminen on vuosien saatossa osoittautunut huomattavan haastavaksi, eikä ekonomistien osumatarkkuus ole vuosien saatossa ollut kovinkaan kummoinen. Makrotalouden ennustamisessa suurimman haasteen tuottaa maailman satunnaisuus. On niitä asioita, jotka tiedämme ja niitä, joita tiedämme, ettemme tiedä. Talouksille ja markkinoille suurinta tuhoa tekevät ne, joista emme tiedä, ettemme tiedä.
Näitä Nassim Talebin popularisoimia, niin kutsuttuja mustia joutsenia liihottelee markkinoille aika ajoin, mikä vaikeuttaa makrotaloudellisten ennusteiden tekemistä entisestään. Viimeisimpänä mustana joutsenena voidaan pitää koronakriisiä, joka muutti sekä mikro- että makrotalouden lyhyen aikavälin näkymiä perusteellisesti.
Yleistetysti voidaan todeta, että makrotaloudelliset ennusteet ovat hyödyllisimpiä silloin, kun taloutta tai osakemarkkinoita kohtaa suuri ja yllättävä muutos. Valitettavasti myös juuri noina aikoina ennusteet ovat useimmiten hyödyttömiä, sillä merkittävien tapahtumien ennakoiminen on käytännössä mahdotonta.
Aina on toki olemassa tuomiopäivän ennustajia ja muita Piisamirottia, jotka säännöllisin väliajoin muistuttavat maailmanlopusta tai milloin mistäkin tuhosta. Maailmanlopun ennustukset pitävät kyllä pitkällä aikavälillä sadan prosentin varmuudella paikkansa, mutta valitettavasti ajoitus on osoittautunut kovin haastavaksi.
Voidaan jokseenkin turvallisin mielin todeta, että keskiverron yksityissijoittajan on suhteellisen turhaa käyttää aikaansa makrotaloudellisten ilmiöiden ennustamiseen. Valistuneita arvauksia voi kyllä esittää esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltojen välisestä dynamiikasta ja tulevaisuudesta, mutta mikäli ajattelee tietävänsä jotakin varmaksi tai paremmin kuin muu maailma, huijaa todennäköisesti itseään.
Entäs mikrotaso
Mikrotaloudellisia eli yrityskohtaisia tekijöitä on huomattavasti helpompaa analysoida kuin kansantalouksien tuulensuuntia. Myös yritystasolla on toki muuttujia enemmän kuin riittävästi, mutta menestyvän liiketoiminnan perustekijät ovat aina samat. Näitä ovat muun muassa vakavaraisuus, tuottava liiketoiminta, kilpailuedut ja kasvumahdollisuudet.
Sijoituspäätös on aina hyvä pohjata yrityskohtaisiin tekijöihin, oli kyse sitten millaisesta makrotalouden tilanteesta hyvänsä. Samat menestystekijät auttavat yhtiöitä sekä nousu- että laskumarkkinassa. Toisin sanoen, menestyvän liiketoiminnan tunnistaminen on olennaisempaa kuin makrotalouden suunnan pohtiminen.
Oikeiden yhtiöiden valitseminen ei kuitenkaan ole millään tasolla läpihuutojuttu, sillä yhtiöiden analysoiminen ja oikeiden sijoituspäätösten tekeminen vaatii sijoittajalta aikaa, vaivaa ja taitoa. Haastavuudestaan huolimatta osakepoiminnalla menestyminen on täysin mahdollista ja sitä todennäköisempää, mitä enemmän taitojaan kehittää.
Kun on löytänyt omasta mielestään voittavan yhtiön, jää sijoittajan tehtäväksi luoda katsaus yleiseen markkinatilanteeseen. Kyse ei tällöin ole makrotalouden ennustamisesta, vaan enemmänkin markkinasyklin vaiheen tunnistamisesta. Osakkeen ostopäätöstä ei tällöinkään ole tarpeen pohjata pelkästään markkinasyklin vaiheeseen, mutta se on hyvä ottaa huomioon.
Hyvästäkin osakkeesta on mahdollista tehdä huono sijoitus väärällä ajoituksella. Mikäli markkina vaikuttaa olevan noususyklin huipulla ja osakkeet ovat yleisesti korkealle arvostettuja, on todennäköisempää, että tulee maksaneeksi hyvästäkin yhtiöstä liikaa.
Informaatioedun siivin voittoon
Osakepoiminta, etenkään menestyksekäs sellainen, ei ole helppoa, minkä vuoksi sijoittajan on käytettävä menestyäkseen kaikki mahdolliset saatavilla olevat edut.
Sijoittajan eduista suurin on informaatioetu, jolla tarkoitetaan sellaista sijoittajan hallussa olevaa tietoa, jota ei ole muilla, tai jota muut eivät ole osanneet hyödyntää, minkä seurauksena tieto ei heijastu täysimittaisesti osakekursseihin. Kyse ei ole sisäpiiritiedon hyväksikäytöstä, vaan yleisesti saatavilla olevan informaation hyödyntämisestä. Koska kyse on kaikkien käytössä olevan tiedon jalostamisesta, ei etulyöntiaseman saavuttaminen ole helppoa, eikä aina mahdollistakaan.
Osakepoimijan on käytännössä mahdotonta saada informaatioetua makrotalouden ennustamisesta, mutta aivan yhtä haastavaa on yrittää löytää informaatioetua isoista yhtiöistä, kuten Applesta, joita seuraa aktiivisesti jo puoli maailmaa. Näin ollen sijoittajan on viisaampaa keskittyä asioihin, joilla voi saavuttaa todellista etua, kuten esimerkiksi pienempien ja vähemmän seurattujen yhtiöiden analysoimiseen.
Kansantalouden toimintaperiaatteiden ymmärtäminen on toki sijoittajalle tärkeää, mutta aikaa ei välttämättä kannata käyttää liikaa kansantalouksien suunnan tai korkoliikkeiden pohtimiseen. Sen sijaan sijoittajan on tuottoisampaa käyttää aikaa yhtiöiden liiketoiminnan analysointiin ja menestyksekkäiden yhtiöiden tunnistamiseen. Toisin sanoen ja summaten, informaatioetua on järkevämpää tavoitella mikro- kuin makrotasolla.