Kumman odottaisit selviytyvän kauemmin: Coca Colan vai viime viikolla perustetun start up -yrityksen?
Entä kummasta uskoisit julkaistavan tulevaisuudessa useampia painoksia: (jälleen yhden) pohjoismaalaisen dekkarikirjailijan ensiteoksesta vai Raamatusta?
Jos siis olet joskus sattunut miettimään, miksi vaikkapa tietyt klassikkokirjat tai -sävellykset säilyttävät suosionsa vuosisadasta toiseen, olet käynyt Lindy-efektin alkulähteillä. Lindy-efekti pukee sanoiksi sen, miksi pitkään olemassa olleilla asioilla ja ilmiöillä on taipumus selviytyä pitkään myös tulevaisuudessa.
Kyse ei varsinaisesti ole uudesta ajatuksesta, sillä onhan ”vanhassa vara parempi” yksi Suomen tunnetuimpia ja vanhimpia sanontoja.
Tällä kertaa pohditaan, miten sijoittajan on mahdollista hyötyä kyseisestä ilmiöstä.
Mikä Lindy-efekti
Termi juontaa juurensa erääseen 1960-luvulla kirjoitettuun ”Lindy’s Law” -nimiseen artikkeliin, jossa käsiteltiin Lindy’s-ravintolaa kantapaikkanaan pitäviä koomikkoja ja heidän uriensa pituuksia. Ajatuksena oli, että mitä useammin koomikot esiintyvät, sitä nopeammin heidän uransa päättyy materiaalin loppumisen vuoksi.
Pari vuosikymmentä myöhemmin Benoît Mandelbrot – yksi aikamme suurista matemaattisista mielistä – käänsi ajatuksen päälaelleen. Mandelbrotin mukaan koomikoilla ei ole minkäänlaista rajallista vitsivarastoa, vaan sen sijaan he esiintyvät sitä todennäköisemmin uudestaan, mitä enemmän esiintymisiä heillä on alla.
Suurelle yleisölle termi on kuitenkin todennäköisimmin tuttu Nassim Talebin Antifragile -teoksesta, jossa hän havainnollistaa Lindy-efektiä seuraavalla kirjallisuuteen liittyvällä esimerkillä:
” If a book has been in print for forty years, I can expect it to be in print for another forty years. But, and that is the main difference, if it survives another decade, then it will be expected to be in print another fifty years. This, simply, as a rule, tells you why things that have been around for a long time are not “aging” like persons, but “aging” in reverse. Every year that passes without extinction doubles the additional life expectancy. This is an indicator of some robustness. The robustness of an item is proportional to its life!”
Tiivistetysti (ja suomeksi) voidaan siis todeta, että Lindy-efektiä noudattavan asian tai ilmiön elinikä kasvaa sitä pidemmäksi, mitä kauemmin kyseinen asia tai ilmiö selviää. Kyse on toisin sanoen eräänlaisesta käänteisen ikääntymisen ilmiöstä, jossa pitkä historia ennakoi myös pitkää tulevaisuutta.
Mitä tarkoittaa sijoittamisessa
Kuten arvata saattaa, Lindy-efektiä voidaan soveltaa sijoittamiseen monin eri tavoin. Olennaisimmat osa-alueet ovat yhtiökohtaiset tekijät, sijoitusstrategia ja informaation hyödyntäminen.
Yhtiökohtaiset tekijät
Lindy-säännön mukaan yhtiöltä voidaan odottaa sitä pidempää elinkaarta, mitä kauemmin yhtiö on toiminut.
Ajatuksen taustalla oleva logiikka on varsin selkeä. Pitkäikäiset yhtiöt ovat selvinneet monista erilaisista markkinaolosuhteista ja vastoinkäymisistä sekä muuttuvasta maailmasta ja teknologisista muutoksista. Lisäksi nämä yhtiöt ovat onnistuneet ylläpitämään sekä kasvattamaan liiketoimintaansa onnistuneen innovoinnin ja kestävien kilpailuetujen avulla.
Yhtiökohtaisia tekijöitä arvioitaessa on hyvä huomioida yhtiön toimialaan liittyvät tekijät. Pääpiirteittäin olisi kyettävä arvioimaan, onko toimiala kasvava, vakaa vai kuoleva. Erityisesti kasvavien ja kuolevien toimialojen kohdalla tulee olla tarkkana yhtiön asemoitumisen suhteen, sillä molemmissa tapauksissa edellytetään yhtiöltä korkeaa innovaatiokykyä, ja molemmissa skenaarioissa yhtiöiden vaihtuvuus markkinoilla on suurta.
Sijoitusstrategiat
Sijoitusstrategioihin sovellettuna Lindy-sääntö tarkoittaa, että mitä kauemmin tietty sijoitusstrategia on toiminut, sitä kauemmin voidaan odottaa sen toimivan. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää arvosijoittamista.
Pitkäjänteinen aliarvostettujen yhtiöiden omistaminen on ollut strategiana varsin toimiva, kun taas useat modernimmat viritelmät ovat tuottaneet parhaimmillaankin heikkoja tuloksia. Tätä kirjoittaessa näyttäisi siltä, että myös passiivinen indeksisijoittaminen on liittymässä Lindy-hyväksyttyjen sijoitusstrategioiden joukkoon.
Lindy-efektiä voidaankin soveltaa myös ETF-sijoittamiseen. Morningstarin mukaan ETF-rahastojen keskimääräinen elinikä vuonna 2023 oli vain 5,4 vuotta, ja suurin osa suljetuista rahastoista suljettiin niiden kahden ensimmäisen vuoden aikana. Yhdystavaltalaisista ETF-rahastoista vanhin, SPDR S&P 500 on sen sijaan ollut olemassa jo yli 30 vuotta. Iäkkääseen joukkoon pääsevät myös muun muassa Saksan, Hong Kongin, Kanadan ja Australian pörsseihin sijoittajat ETF-rahastot.
Sijoittajan tulisi näin ollen olla varuillaan juuri lanseerattujen ETF-rahastojen kanssa, kun taas pitkäikäisten suurten pörssien ETF-rahastojen omistajana voi olla suhteellisen levollisin mielin.
Informaatio
Lindy-efektiä voidaan soveltaa sujuvasti myös sijoittajan hyödyntämään informaatioon. Lindy-säännön mukaisesti sijoittajan on parempi luottaa vanhoihin nyrkkisääntöihin ja sijoitusoppeihin uusien kertakulutusmedioiden sijaan. Mikäli jokin neuvo selviää vuosisatoja tai -tuhansia, on siinä mitä todennäköisimmin perää. Isoäidin (tai Seppo Saarion) pörssivinkit ovat toisin sanoen useimmiten parempia kuin TikTokin pöhinäveetien höpötykset.
Lienee myös sanomattakin selvää, että uutisista saatava informaatio on pääsääntöisesti Lindy-asteikon pohjalla. Päivittäisestä informaatiotulvasta ylivoimaisesti suurin osa on tarpeetonta melua, jolla ei ole sijoittajalle minkäänlaista pitkän aikavälin informaatioarvoa. Puhumattakaan siitä, että oikean informaation sijaan suurin osa ”uutisista” sisältää lähinnä silmäpareja houkuttelevaa spekulaatiota.
Sama pätee sosiaalisen median alustoihin, joiden pääsääntöinen tarkoitus on tarjota kertakäyttöviihdettä kestävän informaation sijaan.
Kertakäyttömedian sijaan sijoittajien onkin parempi pyrkiä laadultaan kestävän tiedon kerryttämiseen. Sijoituskirjallisuuden klassikot ovat pääsääntöisesti Lindy-kestävämpiä kuin iltapäivälehtien klikkiotsikot.
Erityisesti aloittelevien sijoittajien on hyvä muodostaa asioista oma näkemyksensä hankkiutumalla tiedon alkulähteille valmiiksi pureksitun informaation sijaan.
Lindy-efekti käytännössä – onko vanhoihin yhtiöihin sijoittamalla pärjännyt paremmin?
Kaiken tämän jälkeen jäljelle jää polttava kysymys siitä, voisiko Lindy-sääntöä soveltamalla pärjätä sijoittamisessa. Käytännössähän tämä tarkoittaisi sijoittamista pitkän toimintahistorian omaaviin yhtiöihin, eli kyse on eräänlaisesta kasvusijoittamisen vastakohdasta.
Lindy-osakkeiden performointia voidaan havainnollistaa seuraava Wrightin tuottamalla graafilla:
Edeltävän neljännesvuosisadan aikana Lindy-yhteensopiviin eli yli satavuotiaisiin yhtiöihin sijoittamalla olisi saanut 676 %:n kokonaistuoton, kun S&P 500 -indeksiin sijoittamalla tuottoa olisi kertynyt ”vain” 386 %. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myös Warren Buffett luottaa Lindy-sääntöön, sillä Berkshiren kymmenestä suurimmasta omistuksesta seitsemän on yli 100-vuotiaita yhtiöitä.
Mistä kyseisten yhtiöiden menestys sitten johtuu? Kuten aiemmin todettiin, pitkään markkinoilla selviävät ne yhtiöt, jotka korkean kannattavuuden lisäksi omaavat vahvan kilpailuedun ja kykenevät jatkuvaan innovointiin. Olennaista on myös, että yhtiöt selviävät huonoista kausista kuivin jaloin, mikä edellyttää yhtiöiltä vahvaa tasetta ja jokseenkin defensiivistä liiketoimintamallia.
Keskustelua voidaan näin ollen käydä myös kasvu- ja laatusijoittamisen strategioiden kautta. Vaikka uudet kasvuyhtiöt ovat jännittäviä ja lupaukset suuria, vain harvat kasvuyhtiöt lopulta lunastavat lupauksensa. Laatuyhtiöt sen sijaan saattavat kehittyä lyhyellä aikavälillä tasaisen hitaasti, mutta tasainen kasvu alkaa erottua edukseen pidemmällä aikavälillä.
Kiteytetysti voidaan siis todeta, että vanhassa todella on vara parempi.