Lähdetään rohkeasti meemillä sisään vaikeaan aiheeseen eli karhu- eli laskumarkkinaan.
Teollisuusvoittoisessa Helsingin pörssissä viime vuosien tekoälybuumi on onnistuneesti vältetty. Edeltävän kolmen vuoden laskumarkkina ei toki ole kulmakertoimeltaan aivan yhtä dramaattinen kuin finanssi- tai koronakriisissä, muttei pörssikehityksen tarkastelu myöskään mielialaa liiemmälti nostata.
Sijoittajan kohtaamista haasteista yksi suurimmista ja epämiellyttävimmistä onkin pitkäkestoinen laskumarkkina. Vaikka lukisi tuhat kirjaa ja kuuntelisi vuoden eri podcasteja putkeen, ei omaa reaktiota osakesalkun sulamiseen voi juurikaan ennakoida. Kuten muillakin elämän osa-alueilla, vasta vastoinkäymiset paljastavat todellisen luonteen. Suotuisissa markkinaolosuhteissa kaikki tuppaavat olemaan kylmähermoisia riskinottajia ja pitkän aikavälin sijoittamisen mestareita. Karhumarkkinan kohdatessa todellisuus voi kuitenkin olla jotakin aivan muuta.
Laskumarkkinasta selviämisen avain on ymmärtää, mistä kurssiluisusta koituva epämukavuus todella johtuu ja mitä sille on tehtävissä.
Tiedä mitä omistat
Mikäli sijoittaja voisi olla täysin varma sijoitustensa menestyksestä, eivät ajoittaiset laskumarkkinat tuottaisi ahdistusta. Kysehän olisi vain väliaikaisesta notkahduksesta omistusten hinnassa. Sijoittajien suurimpana pelkona onkin näin ollen oltava pelko pääoman lopullisesta menetyksestä, jota myös riskiksi voidaan kutsua. Jotta pääoman menettämisen todennäköisyyttä kykenee arvioimaan, on sijoittajan oltava perillä omistuksistaan.
Pidempikestoisen laskumarkkinan tai pörssikuplan puhkeamisen aikaan on tyypillistä, että kaikki pörssin osakkeet kärsivät. On siis aivan mahdollista, että yrityskohtaiset tekijät ovat täysin kunnossa ja omien osakkeiden luisu johtuu yleisen markkinasentimentin heikkenemisestä. Usein käykin niin, että lapsi on – klassista sanontaa käyttäen – heitetty pesuveden mukana pois.
Mikäli haluaa tehdä eron lapsen ja veden välille, on sijoittajan tunnettava omistamansa yhtiöt. Kun tietää mitä omistaa, pystyy myös paremmin arvioimaan kuinka omat osakkeet kriisistä toipuvat, ja tarjoaako kurssilasku oston vai itkun paikkoja. Tieto voi toisaalta lisätä tuskaa, jos huomaa omistamiensa yhtiöiden kärsivän erityisen paljon tai jopa pysyvästi kriisin seurauksena. Tällöin sijoittajalle jää hankala päätös myymisen tai mahdollisesti pysyvästi tappiollisen osakkeen pitämisen välillä, johon ei ole koskaan yksiselitteistä ratkaisua.
Passiivisuudella mielenrauhaa?
Tähän mennessä on lähinnä käsitelty osakepoimijoiden tuskailua. Passiivisilla indeksisijoittajilla tilanne on jokseenkin erilainen. Passiivisen sijoittajan on parempi sukeltaa oman pään sisään ja keskittyä hallitsemaan omia tunteitaan, sillä kaikki muutkin kärsivät joko yhtä paljon tai todennäköisesti vielä enemmän. Kun omistaa koko pörssin, on suhteellisen hyödytöntä murehtia, sillä omistuksessa on joka tapauksessa sekä voittajat että häviäjät. Näin ollen on parempi keskittyä käsittelemään omia reaktioitaan.
Pidemmällä aikavälillä tarkasteluna laskumarkkinat ovat historiallisesti tarkasteltuna tarjonneet varsin otollisia ostopaikkoja indeksisijoittajalle. Huomioitava toki on, että indeksitasolla tarkasteltuna osakemarkkinoiden toipumiseen voi mennä epämiellyttävän kauan aikaa.
Äärimmäisenä esimerkkinä voidaan pitää Japanin pörssiä, jossa vuoden 1990 huipputaso on saavutettu vasta kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin. Passiivisessa sijoitusstrategiassa korostuukin hajautuksen tärkeys sekä mielenrauhan säilyttämisessä että menetettyjen vuosikymmenten välttämisessä.
Se on mitä se on
Osakemarkkinoilta saatavan tuoton hinta on markkinoiden ylilyöntien sietäminen. Mikäli sijoittajat olisivat kylmän rationaalisia koneita, voisivat markkinat olla jatkuvasti tehokkaasti hinnoittelut ja ääri-ilmiöiltä vältyttäisiin. Toistaiseksi ihmiset ovat kuitenkin varsin taipuvaisia kateuteen, ahneuteen, pelkoon ja maniaan eli kaikkiin niihin tekijöihin, jotka aiheuttavat järjenvastaista käyttäytymistä.
Yhteenvetona voidaan siis todeta, että laskumarkkinoista selviytymisessä on pitkälti kyse tunteidenhallinnasta ja kärsivällisyydestä. Lasku- ja nousumarkkinat ovat luonnollinen ja väistämätön osa osakemarkkinoita, joilta yksikään sijoittaja ei voi uransa aikana välttyä.
Omaa sietokykyä voi kuitenkin edesauttaa itselle sopivalla ja hyvin rakennetulla portfoliolla. Laadukkaan osakesalkun omistajalle laskumarkkinat ovat kuin huono kampaus: Aluksi tuskailee, häpeää ja välttää peiliin katsomista, mutta lopulta hiukset kyllä kasvavat takaisin entistä tuuheampina.
Kun tuntee hyvin omistamansa yhtiöt, välttää liiallisen velan käytön ja on rakentanut salkun omaa riskiprofiilia vastaavaksi, voi sekä lasku- että nousumarkkinoihin suhtautua, jos nyt ei stoalaisella rauhallisuudella, niin ainakin sveitsiläisellä neutraaliudella.