Ennustaminen on tunnetusti poikkeuksellisen haastava taiteenlaji. Erityisesti, jos mainitut ennusteet sattuvat koskemaan tulevaa. Harvat ammattikunnat ovat tästä niin tietoisia, kuin tulevaisuuden toimintaan liittyviä suosituksia antavat analyytikot.
Erään tutkimuksen mukaan myyntisuosituksia antaneiden osakeanalyytikoiden suositushinnoista vain 38 % eli hieman päälle kolmasosa saavutetaan 12 kuukauden ennustehorisontin lopussa. Toisaalta 64 % suositushinnoista osuu kohdalleen jossakin vaiheessa ennusteen aikajännettä. Tilastollisesti tarkasteltuna suosituksilla olisi näin ollen jonkinasteista ennustearvoa.
Tällä kertaa pohditaan, miksi onnistuneiden analyysien tekeminen on osoittautunut niin haastavaksi, tulisiko analyytikoiden suositusten vaikuttaa sijoittajan osto- ja myyntipäätöksiin, ja onko osakeanalyyseistä ylipäätään mitään iloa sijoittajalle.
Milloin osakeanalyysi voi mennä pieleen
Hyvin tehty yhtiöanalyysi heijastelee pitkälti samaa prosessia, jonka osakepoimija käy läpi ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Kuten osakevalinnoissa, myös yhtiöiden analysoinnissa voidaan mennä metsään usein eri tavoin. Osakeanalyysissa virheitä voivat aiheuttaa analyytikon omat vinoumat, yhtiöstä riippumattomat tapahtumat, yhtiötä koskevat yllättävät tapahtumat ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, metsään mennyt analyysi.
On tärkeä muistaa, että analyytikot ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ja näin ollen alttiita erilaisilla psykologisille vinoumille. Näkisin, että kaikista vinoumista yleisimmin analyytikot (ja kirjoittaja itse) sortuvat ankkurointiin, mikä ilmenee esimerkiksi tiettyyn hintatasoon tai yhtiön kehitysvaiheeseen ankkuroitumiseen. Näin erityisesti silloin, kun kyseessä on joko parempaan tai huonompaan suuntaan liikkuva käänneyhtiö. Analyytikko voi myös sortua eräänlaiseen laumakäyttäytymisen muunnelmaan, jossa yleinen markkinasentimentti alkaa vaikuttaa analyysin sisältöön. Vastavirtaan uiminen on aina vaikeampaa.
Koko markkinaa koskevat myllerrykset voivat suistaa taidokkaimmankin analyysin ojan pohjalle, mistä harvoin voidaan syyttää analyytikkoa itseään. Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää koronakriisiä, jonka ennakoiminen oli mahdotonta ja seurausten arvioiminen parhaimmillaankin haastavaa.
Toisaalta analyysi itsessään voi olla virheellinen. Joskus samalla analyytikolla on seurannassa useita eri yhtiöitä, minkä seurauksena kiireen ja inhimillisten virheiden todennäköisyys kasvaa. Tällöin analyysin taso voi jäädä pinnalliseksi tai tärkeitä tekijöitä voi jäädä huomioimatta, mikä syö suosituksen arvokkuutta.
Loppujen lopuksi on hyvä muistaa, että kyse on perin inhimillisestä toiminnasta, johon liittyy lähtökohtaisesti aina virheiden mahdollisuus. Erityisesti markkinoiden käännehetkissä saa helposti sen kuvan, etteivät analyytikot osu koskaan oikeaan. Kyse ei yleensä ole analyytikkojen osaamattomuudesta, vaan lajin haastavuudesta. Tulevaisuuden arvioiminen on lähtökohtaisesti pirun haastavaa.
Kuinka välttää analyysisokeus
Yksi hyväksi havaitsemani keino analyysisokeuden välttämiseksi on tehdä ensin itse oma analyysi ja katsoa sen jälkeen, mitä mieltä analyytikko on. Tällöin analyysi toimii ikään kuin varmistajana tai kyseenalaistajana omalle ajattelulle.
Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä analyysit olisivat parempia ilman varsinaisia hintasuosituksia. Hintasuositus itsessään aiheuttaa eräänlaista ankkuroitumista, yksinkertaistaa asioita liikaa ja jää valitettavan usein analyysistä päällimmäisenä mieleen. Lisäksi hintasuosituksilla on taipumus seurailla osakekurssia suuntaan tai toiseen, mikä jossain määrin syö tarkan hintasuosituksen informaatioarvoa.
Yleisesti ottaen on parempi keskittyä analyysin varsinaiseen sisältöön, eli liiketoimintakatsaukseen, tulevaisuuden näkymiin, riskitekijöiden läpikäyntiin, ja niin edelleen. Pitkällä aikavälillä osakkeen hinta heijastaa kyllä yhtiön menestystä, joten pelkän hintasuosituksen sijaan on viisasta tarkastella suoraan niitä tekijöitä, joista osakkeen hinta lopulta riippuu.
Suosituksissa on lisäksi hyvä huomioida aikajänne, mikä on yleensä 12 kuukautta. Toisin sanoen, yhtiön pidemmän aikavälin arvo voi olla huomattavasti hintasuositusta korkeampi, mutta todellisen arvon saavuttaminen vie hintasuosituksen aikajännettä pidempään. Näin voi olla erityisesti silloin, jos liiketoiminnassa on tapahtunut suuria muutoksia, joiden odotetaan pitkällä aikavälillä tuovan merkittäviä etuja, mutta jotka lyhyellä aikavälillä aiheuttavat kuluja. Mikäli näkymä on seuraavan vuoden ajalle epäsuotuisa, ei se tarkoita, että yhtiö olisi huono sijoitus sitä pidemmällä aikavälillä
Toisaalta on muistettava, että mikäli analyytikoiden ennusteet ulottuisivat esimerkiksi viiden vuoden päähän, olisi analyysien tekeminen suhteellisen puisevaa puuhaa. Analyytikkohan voisi kuitata käytännössä kaikki yhtiöön vaikuttavat lyhyen aikavälin markkinamuutokset sillä, että viiden vuoden päässä oleva käypähinta on nykyhintaa korkeampi. Tällöin analyysin tarjoama lisäarvo olisi sijoittajalle parhaimmillaankin vähäinen.
Miten osakeanalyysejä on järkevintä hyödyntää
Lähtökohtaisesti analyyseihin perehtyminen on sen arvoista. jos joku päivätyökseen perehtyy tiettyyn yhtiöön, voidaan lähtökohtaisesti olettaa, että hän kyllä jollakin tasolla ymmärtää yrityksen toimintaa. Näin erityisesti silloin, kun kyse on laajoista analyyseistä. Pääsääntöisesti suosin enemmän kymmenien sivun pituisia syväluotaavia selvityksiä parin sivun tiivistelmien sijaan.
On toisaalta myös hyvä muistaa, että analyytikoissa ja analyysien laaduissa on suuria eroja. Lopultahan kyse voi olla yksittäisen henkilön mielipiteestä, mille ei koskaan pidä antaa absoluuttisena totuutena. Analyytikkojen tuotoksia ei näin ollen tulisi käyttää ainoana informaation lähteenä, saati sitten ainoana sijoituspäätöksen pohjana.
Itse hyödynnän analyysejä sellaisten tekijöiden selvittämiseen, jotka käyvät hyvin tehdystä raportista selkeästi esille, ja joiden selvittämiseen kuluisi itseltä verraten paljon aikaa. Näitä ovat esimerkiksi verrokkianalyysit, yhtiön riskiprofiilin luominen ja kilpailija-analyysit. Lisäksi analyysit tarjoavat mahdollisuuden perehtyä nopeasti yhtiöiden liiketoimintaan, mikä tekee potentiaalisten sijoituskohteiden seulomisesta huomattavasti helpompaa.
Yleisesti ottaen tarkistan numerot ja taloudellisen tilan yhtiön omista raporteista, jonka jälkeen katson, mitä mieltä analyytikko on ollut samoista numeroista. Mikäli johtopäätökset osuvat jokseenkin yksiin, voin olla hieman luottavaisempi myös omaan näkökulmaani. Päinvastaisessa tilanteessa on puolestaan pohdittava, mistä ero johtuu ja kumman skenaario on todennäköisempi.
Olennaista on lisäksi peilata yritysanalyysin tietoa oikein omaan sijoitusstrategiaan nähden. Lyhyen aikavälin sijoittaja voi saada enemmän irti tämänhetkisistä numeroista, kun taas pitkän aikajänteen sijoittajalle nykyistä tuloskuntoa tärkeämpää voi olla tulevaisuuden toimintaedellytykset.
Yhteenvetona voidaan todeta, että analyysit ovat sijoittajalle varsin hyödyllisiä työkaluja. Laadukkaasti toteutetussa analyysissa informaation määrä valtava ja kaiken lisäksi kätevästi kiteytettynä lukijaystävälliseen muotoon, mikä tuo merkittävää lisäarvoa sijoittajalle. Luonnollisestikaan tämä ei tarkoita, etteivätkö analyysissä esitetyt päätelmät ja suositukset voisi olla vääriä, minkä vuoksi sijoittajan on aina tehtävä omat sijoituspäätöksensä itse.