Yksi viime vuosien polttavimmista puheenaiheista on ollut tekoäly ja sen mukanaan tuomat vaikutukset elämän eri osa-alueisiin. Paljon palstatilaa on käytetty erilaisiin spekulaatioihin siitä, millä todennäköisyydellä tekoäly tulee korvaamaan eri ammatteja.
Jotkin ammatit ovat todennäköisemmin korvattavissa kuin toiset. Tilanne on tätä kirjoittaessa pitkälti päinvastoin mitä menneisyydessä ajateltiin, sillä kaikista epätodennäköisimmin ovat korvattavissa suorittavan työn tekijät, kuten vaikkapa muurarit ja putkimiehet. Tietotyötä tekevät sen sijaan joutuvat kaivautumaan puolustusasemiin, sillä tekoäly on osoittautunut varsin tehokkaaksi tekijäksi sekä rutiininomaisessa että luovaa ajattelua vaativassa tietotyössä.
Ei ole näin ollen mitään syytä olettaa, etteikö tekoäly hallitsisi myös sijoittamisen jalon taidon. Sijoitusportfolion kasaaminen sujuukin tekoälyltä varsin vaivattomasti, joten äkkiseltään voisi kuvitella, että myöskään sijoitusneuvojen antaminen ei tuota moiselle mielelle ongelmia.
Sijoitusneuvonnassa, kuten sijoittamisessakin, on pitkälti kyse numeroista ja psykologiasta. Näistä edeltävän pyörittely sujuu tekoälyltä jälkimmäistä paremmin. Mikäli kyse olisi puhtaasti optimaalisen portfolion kasaamisesta ja sopivimpien sijoitustuotteiden löytämisestä, tekoäly voisi korvata sijoitusneuvojat ja varainhoitajat samoin tein.
Tekoälyn ja sijoitusneuvojien varsinaisena haasteena ei kuitenkaan ole sijoitussalkun kasaaminen tai sijoitussuositusten anto, vaan pitkän aikavälin toteutuksen tukeminen.
Mitä sijoittaminen pohjimmiltaan on
Kovin usein ajatellaan, että sijoittamisen prosessi alkaa osakeanalyysistä ja päättyy osakevalintaan. Samaa ajattelua soveltaen esimerkiksi vanhemmuuden prosessi alkaisi lakanoiden välistä ja päättyisi synnytykseen. Asian laita on kuitenkin todellisuudessa varsin toinen.
Varsinainen sijoittaminen alkaa vasta sijoituspäätösten toteuttamisen ja portfolion rakentamisen jälkeen. Vasta tällöin kuvaan astuvat pitkäjänteisen sijoittamisen todelliset haasteet, kuten epävarmuuden sietäminen, omien päätösten kyseenalaistaminen sekä osto- ja myyntipäätösten pohtiminen eri markkinatilanteissa.
Syy siihen, miksi suuri osa sijoittajista ei koskaan saavuta sijoitustavoitteitaan löytyykin pitkäjänteiseen omistajuuteen liittyvistä, inhimillisyyden aikaansaamista haasteista. Juuri näistä haasteista selviämisessä sijoitusneuvonta on eniten hyödyksi, ja juuri se on vaikeinta korvata tekoälyllä.
Mihin sijoitusneuvojaa todella tarvitaan
Lähtökohta on, että inhimillisyydestä kumpuavat ongelmat tarvitsevat inhimillisiä ratkaisuja.
Pitkäkestoisessa laskumarkkinassa pelko omaisuuden menettämisestä on varsin todellinen, mikä herättää suurimmassa osassa sijoittajia varsin primitiivisiä reaktiota. Kun pelko ja epävarmuus valtaavat mielen, ei tekoälyn geneerisistä teksteistä ole kovinkaan paljon lohtua. Tarvitsemme sen sijaan ihmiskontaktia, ajatusten vaihtoa, ja kokemuksen siitä, että toinen osapuoli ymmärtää tilanteemme inhimillisellä tasolla.
Sijoitusneuvojan rooli ei kuitenkaan rajoitu pelkästään laskumarkkinoihin, sillä myös nousumarkkinassa samat primitiiviset tunteet nousevat pintaan, joskin päinvastaisina. Tällöin voidaan pohtia esimerkiksi sitä, mistä pakottava tarve kahmia ylihintaisia osakkeita salkkuun todella johtuu, miten jokainen on sille altis, ja miten asiaa kannattaa käsitellä. Parhaimmillaan sijoitusneuvoja osaa pukea sanoiksi ne asiat, jotka sijoittaja tuntee, mutta ei osaa ilmaista.
Inhimillisen sijoitusneuvonnan suurin hyöty tekoälyyn verrattuna onkin asiakkaan kokemus siitä, että hän on sijoitusneuvojan kanssa samassa veneessä. On huomattavasti luontevampaa keskustella mistä tahansa asiasta sellaisen henkilön kanssa, jolla on henkilökohtaista kokemusta juuri kyseisestä asiasta.
Hädän hetkellä useimmat haluavat puhua tunteistaan ja saada niille vastakaikua. Tämä on kovin hankalaa, jos keskustelun toisella osapuolella ei ole olemassa tunne-elämää alun perinkään. Tekoäly toki ymmärtää ihmisten tunteita ja irrationaalista toimintaa konseptitasolla, mutta ei luonnollisestikaan kykene samaistumaan moiseen millään tavalla.
Juuri tämä tunne-elämän rajoite on se, mikä pohjimmiltaan erottaa inhimillisen sijoitusneuvonnan tekoälystä. Niin kauan kuin ihmiset ovat osa markkinoita, vallitsee niillä ajoittainen mania ja paniikki, ja niin kauan tarvitaan myös sijoitusneuvojia. Kenties jossakin vaiheessa ihmiset poistuivat markkinoilta kokonaan, minkä jälkeen sijoitusneuvojillekaan tuskin on tarvetta.
Loppujen lopuksi kyse on siitä, millä tasolla sijoitusnevoja työtään tekee. Mikäli hän pitäytyy pinnallisella kurssikäppyröiden ja tuottohistorioiden tasolla, ei ole mitään syytä olla korvaamatta moista työpanosta tekoälyllä. Pitkän aikavälin sijoitustoiminnassa menestyminen ratkeaa kurssikäyriä paljon syvemmällä tasolla, ja juuri siellä myös sijoitusneuvojan tulee operoida.