Jokainen sijoittaja törmää jossakin vaiheessa uraansa valintaan kertasijoituksen ja ajallisen hajauttamisen välillä. Mitä ETF-sijoittamiseen tulee, neuvotaan yleisesti ottaen aina hajauttamaan ajallisesti ja omistamaan pitkäjänteisesti.
Onko ajallinen hajauttaminen kuitenkaan tuottojen kannalta paras vaihtoehto ETF-sijoittamisessa?
Ajallinen hajautus vai kertasijoitus
Ilman sen kummempia viivyttelyjä todettakoon, että tutkimustiedon valossa kertasijoitus tuottaa ajallista hajautusta paremmat tuotot. Tuottoerot eivät ole kovinkaan suuria, mutta tässä esitellyn tiedon valossa eroa kuitenkin on.
Rational Reminder -podcastin jaksossa 101 käsitellyssä, eri maita ja aikaperiodeja koskevassa tutkimuksessa kertasijoitus voitti kymmenen vuoden aikaperiodilla ajallisen hajauttamisen noin kahdessa tapauksessa kolmesta. Tutkimuksessa käsitellyt maat olivat Japani, Australia, Kanada, Saksa, Britannia ja Yhdysvallat. Näistä maista Yhdysvalloissa kertasijoitus päihitti ajallisen hajauttamisen 70 %:n todennäköisyydellä, kun taas Japanissa vastaava todennäköisyys oli vain 57 %.
Vastaaviin tuloksiin päätyi myös Vanguardin väki, joka myös havaitsi kertasijoitusten tuottavan paremmin kahtena kertana kolmesta. Lisähuomiona todettakoon, että samainen poppoo huomautti kohonneen tuotto-odotuksen tulevan korkeamman riskitason kustannuksella. Kolmannen lusikan keittoon heittää Morgan Stanleyn porukka, joka myös havaitsi kertasijoittamisen toimivan ajallista hajautusta paremmin.
Isona huomiona todettakoon, että erot eri ostostrategioiden tuotoissa eivät ole kovinkaan suuria. Rational Reminder -podcastin tutkimuksessa ero oli kertasijoituksen hyväksi kymmenen vuoden aikajänteellä 0,38 %. Morgan Stanleyn tutkimuksessa ero oli seitsemän vuoden aikajänteellä portfoliomallinnuksesta riippuen 0,25–0,48 prosenttia kertasijoituksen eduksi. Aivan maata kaatavista tuottoeroista ei siis voida puhua, joskin pitkällä aikavälillä jokaisella prosentin kymmenyksellä on merkitystä.
Mainittakoon myös vielä erikseen, että kun puhutaan sijoittamisesta, markkinoista, eri aikaperiodeista, eri markkinoista ja yksittäisen sijoittajan käytöksestä, on mihin tahansa tutkimustulokseen suhtauduttava suurella varauksella. Kun tähän lisätään eri sijoituskohteiden ja välittäjien erilaiset kulurakenteet, epäsäännöllinen ajallinen hajauttaminen ja muut mahdolliset muuttujat, on varmojen tulosten saaminen käytännössä mahdotonta.
Logiikkaa ja laskelmia
Kertaostoja ja ajallista hajautusta miettiessä on hyvä ymmärtää kyseisten ostostrategioiden takana oleva logiikka. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että osakkeiden noustessa ajallinen hajautus tuottaa kertasijoitusta heikompia tuloksia. Vastaavasti osakkeiden laskiessa ajallinen hajautus toimii kertasijoituksia paremmin. Näin siksi, että markkinoiden noustessa isompi kertasumma ehtii kerryttää enemmän tuottoja, kun taas ajallisella hajauttamisella tuottojen kertyminen on hitaampaa pienemmän kertyneen pääoman vuoksi. Sama logiikka toimii päinvastoin laskumarkkinaan.
Havainnollistettakoon tätä vielä hyvin yksinkertaisella ja jokaisen mutkan suoraksi vetävällä, jopa Stubbimaisesti hatusta heitetyin luvuin lasketulla esimerkkilaskelmalla:
Kuten taulukosta voi havaita, tuottoisassa markkinassa kertasijoitukset pärjäävät paremmin, kun taas laskeviin kursseihin ostettaessa ajallinen hajautus on kuningas. Mielenkiintoista kyllä, myös vaihtelevissa markkinoissa kertasijoitus toimii ajallista hajautusta paremmin, jos oletuksena on täysin samat nousu- ja laskuluvut. Täsmennettäköön vielä, että markkinat eivät toki toimi näin systemaattisesti, joten kyseessä on luonnollisesti vain hupiukkokaliiperin laskelma. Oli miten oli, kertasijoitus vaikuttaisi olevan suurimman osan ajasta ajallista hajautusta fiksumpi vaihtoehto.
Teit kummin tahansa, älä jahtaa tuottoja
Taustatyötä tehdessä törmäsin erääseen mielenkiintoiseen ETF:iä koskevaan tutkimukseen, jossa tutkittiin ETF:ien vaikutusta portfolion kokonaistuottoihin. Yllättävää kyllä, tutkimuksen mukaan ETF:ien lisääminen portfolioon heikentää yksityisten sijoittajien kokonaistuottoja.
Syyksi esitettiin aktiivinen kaupankäynti osta ja pidä -strategian sijaan. Toisin sanoen, heikommat tuotot eivät johtuneet vääristä rahastovalinnoista, vaan väärästä ostoajankohdasta eli ajoittamisesta ja tuottojen jahtaamisesta. ETF-sijoittamisessa näin ollen osta ja pidä -strategia on kultaa.
Mitä kyseinen tulos sitten tarkoittaa ostostrategian valinnan kannalta? ETF-sijoittamisessa heikoimmat tulokset saavutettaisiin näin ollen ajallisella hajauttamisella ja rahastojen aktiivisella vaihtamisella. Vaikka kyseinen strategia kuulostaa paperilla melko järjenvastaiselle, on kokemukseni mukaan hyvin yleistä, että sijoittajat surffailevat hyvinkin aktiivisesti kuukausisäästörahastojen välillä. Tutkimusten valossa tätä ei voida suositella. Näiden tietojen pohjalta voisi myös todeta, että omistusaika on ostostrategiaa olennaisempi tekijä. Sijoittajan tulisi näin ollen keskittyä ennen kaikkea pitkäjänteiseen omistamiseen ostostrategioiden ja eri ETF:ien tuottokäyrien tutkailun sijaan.
Tuotto ei ole kaikki kaikessa
Vaikka tässä esiteltyjen tulosten mukaan kertasijoitus olisi todennäköisesti ajallista hajautusta tuottoisampi strategia, ei asia ole aivan näin yksinkertainen. Ajallinen hajautus on varsin varteenotettava vaihtoehto niille, jotka haluavat vähentää ajoitukseen liittyvää riskiä, tai kokevat kertasijoituksen muutoin epämiellyttävänä. Näin erityisesti silloin, jos kyse on suuremmista summista. Huomioitakoon myös, että isompia summia sijoitettaessa ei ole pakko valita jompaakumpaa ostostrategiaa, vaan voi varsin hyvin sekoittaa isompia kertaostoja pienempien summien ajalliseen hajautukseen.
Kuten myös Morgan Stanleyn tutkimuksessa todettiin, yksilötasolla sijoittajat painottavat myös muita tekijöitä pelkkien tuottoprosenttien sijaan. Olennaista on valita sellainen ostostrategia, joka tukee oman pitkän aikavälin sijoitusstrategian toteuttamista. Ei ole juurikaan merkitystä, vaikka kertasijoitus tuottaisi miten paljon enemmän hyvänsä, jos sijoittaja ei kykene itselleen liian korkean riskitason vuoksi pitkäjänteiseen omistamiseen.
Lisäksi on hyvä muistaa, että iso osa ETF-sijoittajista säästää kuukausittain siksi, että suurempia kertasijoitettavia summia ei ole, jolloin ajallinen hajautus tulee kuukausisäästön muodossa suurelle osalle sijoittajista luonnostaan.
Tässä mainituissa tutkimuksissa ero tuottojen välillä kertasijoitusstrategian hyväksi ei ollut suuren suuri. Kun yhdistetään tämä tietoon siitä, että ETF-sijoittamisessa omistusaika on ostostrategiaa ja jopa itse rahastovalintaa tärkeämpi, on sijoittajan parempi keskittyä pitkäjänteiseen omistukseen ostostrategian pähkäilyn sijaan.