Intellegon tarina on viime viikkoina herättänyt mielenkiinnon lisäksi vahvoja tunteita suuntaan jos toiseenkin. Tätä kirjoittaessa (11.11.2025) osake tuli juuri tonttiin vajaat 60 prosenttia, jota voidaan pitää tähänastisen tarinan pohjanoteerauksena.
Omien epäonnistuneiden sijoitusten jälkeen on aika pohtia, mitä koko hommasta lopulta jäi käteen. Tarkoituksena ei ole pureutua sen tarkemmin yhtiöön itseensä, vaan sijoittajapsykologiaan ja menestyksekkään sijoittamisen kulmakiviin.
Disclaimerina todettakoon, että allekirjoittanut omisti, uskoi, toivoi ja lopulta lunasti omat Intellegon osakkeensa n. 50 prosentin tappiolla ulos. Mainittakoon vielä, että kyseessä on oman vajaan parinkymmenen vuoden sijoitusuran yksi surkeimmista esityksistä, josta ei voi syyttää kuin itseään. Kaiken jälkiviisauden keskellä onkin hyvä muistaa, että vika ei koskaan ole osakkeessa, vaan sijoittajan omissa valinnoissa.
Tässä tekstissä käydään läpi muutamia Intellego-seikkailusta koituneita oppeja, jotka on tiivistetty nyrkkisäännöiksi kappaleiden loppuun.
Sijoittajaviestinnän tärkeys
Sijoittajaviestinnän selkeyden merkitystä korostetaan lähes jokaisessa asianmukaisessa sijoituskirjassa.
Sijoittajien luottamus rakentuu pitkälti sen varaan, miten yhtiön johto toimii. Luottamusta herättävä johto sanoo mitä tekee ja tekee mitä sanoo. Luottamuksen menetyksestä muodostuu helposti lumipalloefekti, jossa lopulta mihinkään ei voida enää luottaa.
Sijoittajaviestinnän sekavuutta on Intellegon kohdalla selitelty kokemattomuudella ja milloin milläkin, mutta sekava ja ristiriitainen viestintä on aina merkittävä negatiivinen tekijä.
Onnistunut sijoittajaviestintä voi sammuttaa suuremmankin tulipalon. Epäonnistuessaan viestintä (tai sen puute) voi taas heittää kanisterillisen bensaa liekkeihin. Intellegon tapauksessa kallistutaan jälkimmäiseen.
Ensimmäisenä nyrkkisääntönä voidaan siis esittää seuraava: Sijoittajana roolina ei tule olla yhtiön johdon sanomisten arvailu ja järkeily.
Somepoterot
Kuten nykyään kaikessa muussakin, elää mielipiteiden polarisaatio vahvana myös sijoitusfoorumeilla. Intellegoon liittyvä keskustelu ei ole ollut poikkeus. Yksien mielestä koko keissi on täysi huijaus ja toisten mielestä aliarvostettu markkinahulluuden halpuuttama helmi.
Mielenkiintoista oli myös havaita, että kun sosiaaliseen mediaan yhdistetään raha, voidaan huomata, ettei kehenkään voi luottaa. Yltiönegatiiviset kommentit nähdään shorttaajien trolleina, kun taas yltiöpositiiviset ulostulot mielletään lähinnä tappioitaan hautovien copetukseksi.
Kun koko soppaan lyödään raskaiden tappioiden kirvoittamat tunteet peliin, tulee keskustelusta helposti juupas eipäs -luokan pallottelua. Moinen polemiikki saa sijoittajat kaivautumaan vain syvemmälle omiin poteroihinsa, joita puolustetaan hampaat irvessä katkeraan loppuun asti.
Lanseeraankin täten toisen nyrkkisääntöni: Mikäli omalle sijoitusteesille joutuu hakemaan jatkuvasti tukea eri foorumeilta, on teesi todennäköisesti väärä.
Toiveajattelua ja mentaaliakrobatiaa
Intellegon tapaus osoitti jälleen, miten haastavaa omaa alkuperäistä näkemystä on muuttaa. Kurssilasku nähtiin aluksi lähinnä markkinan järjettömyytenä, mikä teki osakkeesta alihinnoitellun ja näin erittäin houkuttelevan. Tällaisesta narratiivista on vaikea luopua.
Kun omaan näkemykseen tarrataan itsepäisesti kiinni, onnistustaan punaisetkin liput kääntämään jopa positiivisiksi tekijöiksi. Osaketta ei tällöin kyetä tarkastelemaan enää objektiivisesti millään tasolla.
Tuloksena on tilanne, jossa oman näkemyksen perustelu muuttuu hetki hetkeltä vaikeammaksi, eikä lopulta auta kuin toivoa parasta ja kääntää asiat mielessään parhain päin. Osakkeen kurssi on yleensä sukeltanut tässä vaiheessa jo merkittävästi, mikä tekee omilleen pääsyn päivä päivältä vaikeammaksi.
Kolmantena nyrkkisääntönä todettakoon: Osakkeesta on aika luopua, kun sijoitusta joutuu perustelemaan itselleen päivittäin.
Ei uida vastavirtaan vesiputouksessa
”Ole rohkea kun muut pelkäävät” on sijoitusviisautena sieltä paremmasta, mutta samaan aikaan myös epäselvimmästä päästä. Sanonta ei nimittäin kerro mitään siitä, milloin sijoittajan tarkalleen ottaen tulisi olla rohkea, sillä markkinat saattavat pelätä intensiivisesti pitkän aikaa.
Näin ollen on hyvä varmistaa, että fundamentit todella oikeuttavat rohkeuden, eikä taustalla ole vain itsepäisyys ja tappioiden kaihtaminen.
Intellegon kohdalla suurimpana syynä kurssilaskulle nähtiin shorttaajien ja muiden isojen pelaajien kurssimanipulaatio. Ajan myötä narratiivi kääntyi myös yhtiön liiketoiminnan puoleen, josta on tähän mennessä noussut esiin yksi jos toinenkin punainen lippu.
Loppujen lopuksi ei kuitenkaan ole juurikaan merkitystä sillä, mistä syystä ja miksi kurssi valuu pystysuoraan alaspäin. Markkinaa vastaan ei voi taistella. Rohkeudelle on siis hetkensä, mutta ajankohta on valittava tarkoin.
Niin kauan, kun laskutrendin lisäksi ilmassa on useita kysymysmerkkejä ja epävarmuutta, ei ostoja ole minkään valtakunnan tarvetta tehdä. Epävarmuuden vallitessa tulisi sen sijaan keskittyä tappioiden välttelyyn voittojen tavoittelun sijaan. Erityisesti pitkään salkkuun ostaessa ei tulisi olla mikään kiire ostaa pahimpien kurssilaskujen keskellä.
Neljäntenä nyrkkisääntönä olkoon siis: Kontraaminen voi joskus olla hyväksi, mutta osakkeen ollessa vapaapudotuksessa on turha kontrailla yhtään mitään.
Loppukaneetit
Intellego-omistajuuden aikana mieleen nousi edellä mainittujen pääpointtien lisäksi myös muutama yleinen huomio.
Uskaltaisin väittää, että halu olla oikeassa on sijoittajan vaarallisin päähänpinttymä. Kun omasta näkemyksestä pidetään itsepäisesti kiinni markkinan liikkeistä huolimatta, kasvaa suurten tappioiden riski merkittävästi. Toisinaan kyse on todella siitä, haluaako olla oikeassa vai tehdä onnistuneita sijoituksia.
Intellegon saaga osoitti jälleen todeksi myös yhden fundamenttisijoittajien ajattomimmista teeseistä. Sijoittajan on ymmärrettävä, mihin hän sijoittaa. Liiketoiminnan ja yhtiön ansaintalogiikan on toisin sanoen oltava sen verran selkeää, ettei sijoittajien tarvitse kuukausitolkulla järkeillä kaikkea aina myyntisaamisten määrästä asiakkaiden olemassaoloon.
Kolmantena mieleen nousivat kehnon sijoituksen vaihtoehtokustannukset. Ongelmatapausten kanssa järkeily syö tavattomasti henkistä pääomaa, joka on pois muiden, mahdollisesti tuottavampien osakkeiden seurannasta.
Yhteenvetona ja itseään hieman soimaten voitaneen todeta, että mikä järki on sijoittaa vahvan nousumarkkinan keskellä vaikeaan osakkeeseen, kun tarjolla on tuhansia helpompiakin vaihtoehtoja.