Sijoitusmaailman yleisimmin kysytty kysymys lienee: ”Onko nyt hyvä hetki sijoittaa?”.
Vastaavasti yleisimmin tarjottu vastaus on, että aina on hyvä hetki sijoittaa. Ajatuksena on, että on tärkeämpää aloittaa kuin ajoittaa.
Vastaus ei kuitenkaan sellaisenaan pidä paikkaansa, sillä sijoitusstrategiasta riippuen on olemassa myös erittäin huonoja hetkiä sijoittaa. Kyse on siis pitkälti sijoitusstrategiasta eli siitä, miten ja mihin sijoittaa.
Tarkastellaan siis tällä kertaa sijoitusstrategian vaikutusta siihen, milloin sijoittaminen kannattaisi aloittaa.
Sijoitustyylin merkitys ajoittamisessa
Kun tarkastellaan oikeaa ajankohtaa sijoittamisen aloittamiselle tai lisäsijoitusten tekemiselle, on tiedettävä ainakin seuraavat asiat:
• Ajallinen hajautus: Onko kyse kertasijoituksista vai säännöllisestä sijoittamisesta?
• Sijoituskohteet: Tehdäänkö suoria osakesijoituksia, rahastosijoituksia vai käydäänkö kauppaa monimutkaisemmilla instrumenteilla?
• Sijoitushorisontti: Sijoitetaanko viikon, vuoden vai vuosikymmenten ajan?
Vastauksista riippuen ajankohdalla voi olla erittäin suuri tai pitkälti mitätön merkitys.
Asiaa voidaan havainnollistaa vertailemalla kahta täysin päinvastaista sijoitustyyliä. Olkoot esimerkkimme henkilöt Sijoittaja A ja Sijoittaja B.
Sijoittaja A tekee yhden suuren kertasijoituksen yksittäiseen osakkeeseen kotimarkkinallaan ja omaa muutaman vuoden sijoitushorisontin.
Sijoittaja B puolestaan aloittaa säännöllisen kuukausisijoittamisen laajasti hajautettuun rahastoon, johon hänen on tarkoitus sijoittaa seuraavat kolme vuosikymmentä.
Edeltäviä sijoittajia vertailemalla voidaan suhteellisen varmasti sanoa, että Sijoittaja A:n menestys on suurimmaksi osaksi kiinni oikean ajankohdan ja sijoituskohteen valinnasta. Sijoittaja B:n ei sen sijaan tarvitse juurikaan huolehtia sijoittamisen ajankohdasta, sillä laaja hajautus ja pitkä aikajänne tasoittavat ajan saatossa huonosta ajoituksesta koituvan harmin.
Kannattaako sijoittamisen aloittaminen ajoittaa markkinan mukaan
Kipinä sijoittamiseen syttyy monille erityisesti härkämarkkinoiden huippujen tienoilla, kun pääsääntöisesti kaikki ja heidän naapurinsa ovat innostuneet sijoittamisesta.
Ongelmana on, että mitä enemmän sijoittajia markkinoille säntää, sitä kalliimpia osakkeista tulee ja sitä matalammaksi tuotto-odotus laskee.
Voidaan siis todeta, että huonoin hetki aloittaa sijoittaminen on silloin kun hinku markkinoille on suurin. Vastaavasti parhaat hetket ovat yleensä käsillä silloin, kun kukaan ei puhu sijoittamisesta ja markkinagurutkin ovat poikkeuksellisen vaitonaisia.
On kuitenkin muistettava, kuten edellä todettiin, että oikean hetken valinnan tärkeys riippuu pitkälti sijoitusstrategiasta. Jos tarkoituksena on tehdä yksittäisiä suuria kertasijoituksia, on ajankohdalla suuri merkitys lopputuloksessa.
Mikäli taas tarkoituksena on aloittaa pitkäjänteinen ja säännöllinen sijoittaminen, ei markkinaolosuhteilla kannata vaivata päätään sen enempää, vaan aloittaa sijoittaminen heti kun taloudellinen tilanne sen sallii.
Säännöllisessä sijoittamisessa korostuukin ajoittamisen tärkeyden sijaan kärsivällisyyden ja johdonmukaisuuden tärkeys. Sijoitussuunnitelmaa on kyettävä noudattamaan sekä nousu- että laskumarkkinassa, mikäli valitun strategian haluaa toimivan odotetulla tavalla.
Kuukausisijoittajalla on toisin sanoen aina hyvä hetki sijoittaa, mutta vain silloin, kun sijoittaminen tosiaan on kuukausittaista ja pitkäjänteistä.
Mikä sijoitusstrategia valita
Sijoitussuunnitelman rakentamisesta voisi kirjoittaa yhden jos toisenkin tekstin, mutta tässä yhteydessä muutama yleinen periaate riittäköön.
Ensimmäisenä nyrkkisääntönä voitaneen pitää, että mikäli ajankohdan sopivuudesta ei ole vahvaa näkemystä, ei ole viisasta pohjata sijoitusstrategiaa ajoittamiselle.
Tilastollisesti tarkasteltuna suurin osa sijoittajista pärjääkin paremmin laajemmalla hajautuksella ja pidemmän aikavälin passiivisella sijoitusstrategialla. Syynä ei ole se, että sijoittajat olisivat keskimäärin tyhmiä, vaan ajoittamisen vaikeuden lähteenä on markkinoiden arvaamattomuus ja ennustamisen mahdottomuus.
Toinen perussääntö on, että mitä vähemmän sijoituskokemusta on kertynyt, sitä laajemmin on syytä hajauttaa.
Niin kuin kaikissa muissakin tekemisen arvoisissa aktiviteeteissa, myös sijoittamisessa oppimiskäyrä voi olla jyrkkä. Koska sijoittamisessa on aina läsnä riski pääoman pysyvästä menetyksestä, on fiksuinta aloittaa mieluummin maltillisemmin kuin ajamalla sata lasissa seinään.
Kolmantena ja viimeisenä perusperiaatteena mainittakoon, että mikäli sijoittajalla ei ole aikaa tai mielenkiintoa seurata aktiivisesti markkinoita, ei hänen kannata rakentaa omaan aktiivisuuteen perustuvaa sijoitusstrategiaa.
Aktiivinen kertasijoitusten onnistunut teko edellyttää osakemarkkinoiden seurausta ja ymmärrystä. Mikäli kumpaankaan edeltävään ei ole kovinkaan suurta mielenkiintoa, on sijoittajan parempi pitäytyä passiivisemmissa strategioissa.