Dansken Bankin uunituoreessa Taloudellinen mielenrauha 2024 -tutkimuksessa tarjoiltiin jälleen niin paljon pureksittavaa että leukaperiä juilii.
Mikäli tutkimustulokset tiivistettäisiin yhteen virkkeeseen, olisi se jotakuinkin seuraavaa muotoa:
Varat on tienattava työllä, niukasti on elettävä, keinottelua on vältettävä ja perintö on peiteltävä.
Suomalaisten tyytyväisyys omaan varallisuuteensa kilpailee laskussaan lehmänhännän kanssa, mutta asennetta ei muuteta – ei sitten millään.
Tutkimuksen perusteella Suomen katajainen kansa hakkaakin edelleen kollektiivista päätään sammumattomalla sisulla seinään.
Taloudellinen mielenmyllerrys
Suomen ja suomalaisten taloudellisessa tilanteessa ei tätä kirjoittaessa ole kovinkaan paljoa hurraamista. Kansantalous kylpee velassa, talouskasvu sakkaa ja kansalaissentimentti on talouden suhteen yleisesti ottaen varsin apea.
Tätä heijastelee myös tutkimustulos, jonka mukaan kansalaisista vain joka neljäs on tyytyväinen taloudelliseen tilanteeseensa.Taloudellinen mielenrauha siis loistaa poissaolollaan, eikä varallisuutta selkeästi ole kertynyt toivotulla tavalla.
Aiempien vuosien tapaan säännöllinen säästäminen ja tiukka kulukuri on edelleen n. 40 %:n mielestä se hyväksyttävin sekä (huom!) todennäköisin vaurastumisen tapa.
Säästämisen ja niukkuuden nimeen vannotaan siis edelleen, vaikka samaan aikaan kolmasosalla vastaajista säästöjä oli alle 1 000 €. Keskituloisista n. 40 %:lla säästöjä oli puolestaan alle 5 000 €.
Asia voidaan tiivistää seuraavasti: säästämällä vaurastuminen on kunniakasta, hyväksyttävää ja lottovoiton ohella todennäköisimmäksi koettu keino vaurastumiseen. Kuitenkin kolmasosa kansasta elää käytännössä ilman säästöjä ja suurella osalla säästöt eivät ole riittävät vaurastumiseen.
En ole matemaatikko, mutta voin sanoa, ettei kyseinen yhtälö aivan täsmää.
Reikäinen sukanvarsi
Kuten todettua, suomalaiset vannovat säästämisen ja kulukurin nimeen. Ongelmana on, että säästämisen avulla kerrytetty varallisuus edellyttää joko huomattavan korkeaa tulotasoa ja/tai niukkaa elämäntyyliä.
Säästämällä ja tiukalla budjetoinnilla saa kyllä ajan saatossa laitettua rahaa sivuun, mutta ilman tuotto-osuutta varallisuus jää kovin köykäiseksi. Sukanvarteen säästetyllä varallisuudella on taipumus valua inflaation nakertamista rei’istä ulos, jota eivät säästötilien maltilliset korot riitä korvaamaan.
Nyrkkisääntö on, että mitä pienemmällä pääomalla ollaan liikenteessä, sitä suurempi tulisi tuoton olla kompensoidakseen vähäisempää pääoman määrää. Tosin sanoen, mitä pienempää tuottoa säästöilleen saa, sitä enemmän on vaurastuakseen säästettävä.
Ironista puolestaan on, että sijoittaminen ei ole hyväksyttävimpien vaurastumiskeinojen kärkiviisikossa, vaikka todellisuudessa se lienee toimivin keino luoda merkittävää vaurautta pitkällä aikavälillä.
Sijoittaminen edelleen keinottelua
On sääli, ettei tutkimuksessa selvitetty tarkemmin syytä sille, miksi sijoittaminen ei ole hyväksyttävä keino vaurastua.
Veikkaisin, että sijoittamista pidetään joko herrakerhon eksklusiivisena harrastuksena, kummallisena keinotteluna tai vain muutoin helpon rahan perässä juoksemisena.
Mielikuva sijoittamisesta vaikuttaakin olevan edelleen, että sijoittajat ovat geelitukkaisia keinottelijoita, jotka karttavat oikeaa työtä ja vievät Gordon Gekkomaiseen tyyliin vähävaraisten duunareiden rahat.
Useimmilta unohtunee kuitenkin se tosiasia, että eivät sijoittajatkaan tyhjällä kädellä sijoita, vaan varat on suurimmaksi osaksi jouduttu tienaamaan sillä perinteisellä ja hyväksytyllä palkkatyöllä. Varojen onnistunut allokoiminen tuottaviin kohteisiin vuosikymmenten ajan edellyttää osaamista, vaivannäköä ja kurinalaisuutta – siis niitä aivan samoja perisuomalaisina hyveinä pidettyjä ominaisuuksia.
Tästä huolimatta alle 500 euron kuukausisijoituksilla vaurastumisen hyväksyi vain joka kymmenes. 90 % vastaajista ei näin ollen hyväksy säännöllisellä kuukausisijoittamisella vaurastumista.
Erityisen merkille pantavaa on, että kyseisen kaltainen kuukausisijoittaminen on juuri se tyypillisin ja suotavin varallisuuden kerryttämisen muoto kohtuullista korvausta saaville palkkatyöläisille. Niin sanotusti omille nilkoille tulee siis tässäkin.
Tuuripeliä
Tutkimuksen perusteella vaurastua saa joko omalla työllä tai tuurilla, kunhan tuuri käy lottoarvonnassa eikä osakemarkkinoilla tai syntymässä.
Kolmasosan mielestä lottovoitto onkin hyväksyttävin keino vaurastumiseen, ja n. 40 % vastaajista pitää sitä myös todennäköisimpänä vaurastumisen tapana. Kun huomioidaan lottovoiton todennäköisyys, ei vaurastumista odotellessa kannata pidätellä hengitystään.
Perinnön kautta vaurastumista suurin osa sen sijaan karsasti, joskin sekä lottovoitto että perinnön saaminen ovat käytännössä yhtä lailla tuuripeliä. Sekä vanhemmat että lottonumerot ovat puhtaasti sattumasta kiinni, joten on vaikea löytää logiikkaa siitä, miksi toinen sattuma on niin paljon hyväksyttävämpi kuin toinen.
Toisaalta on muistettava, että mikäli lotossa sattuu voittamaan, pyritään voitto salaamaan kerjuukirjeiden, onnenonkijoiden ja naapurikateuden välttämiseksi.
Mainehan siinä menee, jos auto vaihtuu, ja niin edelleen.
Varallisuutta toivotaan, mutta perintöä ei suvaita
Oma sanasensa on vielä sanottava perinnön kautta vaurastuneista, jotka vaikuttavat olevan varsinaisia hylkiöitä. Tutkimuksen perusteella vain vajaa viidennes pitää perinnöllä vaurastumista hyväksyttävänä.
Yli 80 % suomalaisista olisi näin ollen sitä mieltä, että merkittävän perinnön saaminen ei ole hyväksyttävää. Veikkaisinpa kuitenkin, että suurin osa vanhemmista tahtoisi jättää jälkeläisilleen perintöä elämää helpottamaan, jos tähän mahdollisuus suotaisiin.
On suhteellisen selvää, että vaikka perintöä parjataan, kovin harvat kuitenkaan kieltäytyisivät ottamasta perintöä vastaan. Näin erityisesti maassa, jossa tyytymättömyys omaan taloudelliseen tilanteeseen on korkea.
Lisäksi on muistettava, että useimmille varallisuuden kerryttäjille yksi suurimmista motivaattoreista varallisuuden luomiselle on nimenomaan omaisuuden siirto seuraaville sukupolville.
Mikäli kyseinen insentiivi vietäisiin pois esimerkiksi varallisuuskattojen, kohtuuttomien perintöverojen, tai muiden yhtä aivottomien ehdotusten kautta, loppuisi sekä talouskasvu että varallisuuden tavoittelu siihen paikkaan.
Jussi tarpoo edelleen ylpeästi suossaan
Tutkimuksen perusteella optimaalinen tilanne hieman karrikoiden olisi, että jokainen opiskelisi tai työskentelisi niin maan perkeleesti, säilöisi setelit visusti patjan alle ja sytyttäisi patjan kuollessaan tuleen, jottei perillisten vaan tarvitse hävetä ja selitellä perintöään.
Samaan aikaan voidaan sitten jupista niistä saatanan ruotsalaisista ja kannatetaan kaupan päälle vielä tuloerojen tasaamista ties millä kateus- ja varallisuusverolla ihan vain, jotta kaikilla olisi yhtä kurjaa.
Muistetaan myös, että työllä ja omalla vaivannäöllä on kyllä täysin hyväksyttävää vaurastua, kunhan et ole yritysjohtaja, korkeapalkkainen virkamies, yrittäjä, toisen polven yrittäjä, huippuosaaja, urheilija, vuokranantaja tai sijoittaja.
Mikäli siis tarkoituksenasi on vaurastua palkkatyöllä ja sukanvarteen säästämällä, toivotan onnea matkaan, sillä sitä todella tarvitaan.