Osakesijoittaminen on teorian tasolla kovin yksinkertaista, sillä yksittäiset osakkeet joko nousevat tai laskevat pitkällä aikavälillä. Vaikka lyhyen aikavälin vaihteluilla ei ole vaikutusta pidemmän aikavälin tulokseen, ovat sijoittajat loputtoman kiinnostuneita näistä pienistä päivätason muutoksista.
Osakekurssien muutokset lienevätkin samaan aikaan kaikkein yleisimpiä, mutta myös turhimpia talousuutisia. Ironista kyllä, nämä pääsääntöisesti hyödyttömät tiedonmuruset aiheuttavat sijoittajille usein myös eniten harmaita hiuksia ja epävarmuutta.
Kurssiheilunnasta ei kuitenkaan tarvitse kokea ahdistusta, jos ymmärtää mistä osakekurssien vaihtelussa todella on kyse. Selvitetään siis, mitä osakekurssien vaihtelu ei ole, mitä se on, ja miten siihen tulisi sijoittajana suhtautua.
Kurssiheiluntako riskiä?
Eräs yleisimmistä ja mielestäni jokseenkin virheellisistä käsityksistä on, että osakkeen volatiliteetti eli osakkeen hinnan vaihtelu eli kurssiheilunta on yhtä kuin osakkeen riskitaso.
Tämän logiikan mukaan osake on sitä riskisempi, mitä enemmän sen hinta heilahtelee, ja sitä suurempi tulisi osakkeelta vaadittavan tuoton olla, jotta korkeammalle riskille saadaan vastinetta. Ajatus on sinällään houkuttava, mutta riskin käsite on todellisuudessa paljon monipuolisempi.
Todellinen sijoittajan ottama riski koskee kuitenkin pääoman lopullista menetystä. Sijoittajan ostama yhtiö siis joko epäonnistuu kokonaan tai osaketta ostettiin liian kalliilla, jolloin sijoitettua pääomaa ei ole mahdollista saada kokonaisuudessaan takaisin. Kurssiheilunnalla ei ole kahden edeltävän kanssa juurikaan mitään tekemistä.
Kurssiheilunta olisi todellinen riski silloin, jos sijoittaja joutuisi myymään osakkeen pakotettuna satunnaisena hetkenä, joka voisi yhtä hyvin olla suotuisa tai epäsuotuisa. Yleisesti ottaen sijoittaja saa kuitenkin itse päättää mitä osakkeillaan tekee.
Vastaavasti kurssiheilunta olisi toimiva riskin mittari, mikäli se olisi jollakin tavalla yhteydessä huomattavan mataliin tuottoihin tai pääoman menetykseen. Näin ei kuitenkaan ole, sillä kurssin satunnaisesta edestakaisin sahaamisesta ei voida tehdä päätelmiä pidemmän aikavälin tuotoista eikä pääoman menetyksen todennäköisyydestä.
Lisäksi, mikäli korkeampi riski indikoisi aina korkeampia tuottoja, seuraisi loogisesti ajateltuna tilanne, jossa sijoitus ei enää olisi korkeariskinen. Sen sijaan sijoituskohteet, joissa on varsin todellinen pääoman menettämisen mahdollisuus, joutuvat tarjoamaan keskimääräistä korkeampien tuottojen mahdollisuutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita millään tasolla, että nämä luvatut korkeammat tuotot todella kävisivät toteen.
Kurssiheilahtelut eivät kerro mitään sijoittajalle koituvista voitoista tai tappioista, vaan pelkästään sen, miten sijoittajan omistamat osakkeet on kulloinkin satuttu markkinoilla arvostamaan.
Tuottojen hinta
Jos kurssiheilunta ei ole osakkeeseen liittyvää riskiä, niin mitä se sitten on?
Yksi hyödyllisimmistä näkökulmista kurssiheiluntaan on Morgan Houselin The Psychology of Money -kirjassaan esittämä ajatus, jossa kurssiheilunta esitetään yksinkertaisesti osakkeista saatavan tuoton hintana.
Kuten Housel toteaa, kurssiheilunnassa ei ole kyse virheestä, sakkomaksusta, tai mistään muustakaan epämiellyttävästä, vaan yksinkertaisesti osakkeille perin luonteenomaisesta käyttäytymisestä.
Juuri tästä syystä osakesijoittaminen ei sovellu kaikille, sillä vaikka kyseinen hinta on periaatteessa kaikille sama, koetaan se käytännössä hyvin eri tavalla. Vaikka, kuten todettua, kurssiheilunta ei kerro mitään pääoman menetyksen mahdollisuudesta, voi pitkäkestoinen punaisten rivien näkeminen olla monille liikaa.
Kalleimmat virheet tapahtuvat yleensä silloin, kun sijoittaja pyrkii pääsemään kurssiheilunnasta eroon kokonaan. Ainoa tapa tähän on pyrkiä ajoittamaan ostot klassisen osta halvalla ja myy kalliilla -periaatteen mukaisesti. Ajoitus on kuitenkin tunnetusti haastavaa, minkä vuoksi suurin osa päätyy tekemään jossakin määrin juuri päinvastoin.
Helpoimmalla pääsee, kun hyväksyy kurssiheilunnan eli maksaa osakkeen tuotoista vaadittavan hinnan. Toistaiseksi tämä on kannattanut.
Sijoittajan henkinen kirjanpito
Paras keino minimoida osakkeista maksettava henkinen hinta, on olla altistamatta itseään tarpeettomasti epämiellyttävälle melulle.
Kun sijoittaja tarkastelee päivittäin osakkeidensa kurssikäyriä, päätyy hän henkisesti väistämättä tappiolle. Päivätasolla kurssit nousevat tai laskevat pitkälti satunnaisesti. Yksinkertaisuuden vuoksi oletettakoon, että sijoittaja näkee päivätasolla 50 %:n todennäköisyydellä punaista eli laskevia kursseja.
Kuten tiedetään, sijoittajilla on vahva taipumus kaihtaa tappioita. Tämä johtaa siihen, että tappioista koetaan enemmän mielipahaa, kuin samansuuruisista voitoista mielihyvää. Toisin sanoen, mikäli osake laskee yhtenä päivänä tietyn määrän ja nousee seuraavana alkuperäiselle tasolleen, ei osakkeen hinnassa ole tapahtunut varsinaista muutosta, mutta sijoittajan henkinen tilinpito on jäänyt miinukselle.
Jatkuvasti kurssikäyriä tarkkaileva sijoittaja jää näin ollen väistämättä henkisesti tappiolle, jolloin asiat alkavat tuntua paljon pahemmalta, kuin ne tosi asiassa ovat. Satunnaisesti heilahtelevat kurssit alkavat tuntua aiempaa ahdistavammalta, jolloin mieleen hiipii pelko pysyvistä tappioista. Pelko johtaa usein hätäisiin myyntipäätöksiin, mikä voi johtaa pääoman lopulliseen menettämiseen. Näin sinällään harmiton kurssiheilunta muuttuu todelliseksi tappioksi sijoittajan omasta toimesta.
Onkin hyvä ymmärtää, että satunnaisen kurssiheilunnan taustalla on harvoin mitään järkevää syytä, vaan kyse on lähinnä normaaliin päiväkauppaan kuuluvista myynneistä ja ostoista. Kyse ei siis ole pitkän aikajänteen sijoittajalle tärkeästä informaatiosta, vaan lähinnä yhdentekevästä melusta, jonka seuraaminen on henkisesti varsin hintavaa.