Jos jokin luonnonvara maailmassa on todella ehtymätön, on sen oltava sijoitus- ja talousuutisten vuolas virta. Talousuutiset ovat täynnä jos jonkinnäköisiä aloillaan ansioituneiden asiantuntijoiden spekulaatioita markkinoiden suunnasta ja yhtiöiden tulevaisuudesta.
Vastaavasti mikä tahansa pörssiyhtiöön liittyvä tapahtuma löytää tiensä uutisotsikoihin lähes välittömästi. Näin ollen voisi kuvitella, että jatkuva informaation vesiputous tarjoaisi nopeasti toimivalle sijoittajalle mahdollisuuksia hyötyä tiedosta ennen muita.
Selvitetään siis, voiko sijoittaja todella saada informaatioetua päivän polttavimmista puheenaiheista, vai onko uutisten lukeminen lähinnä ajanhukkaa.
Silmäparien keräämistä vai informaation välittämistä
Aivan aluksi on hyvä tehdä ero lukijoiden epätoivoisen haalimisen ja tärkeän informaation tuottamisen välille. Mikäli informaatio tarjotaan sellaisena kuin se on, se kerää ne lukijat, jotka kokevat sen itselleen mielenkiintoiseksi, tärkeäksi tai hyödylliseksi. Mikäli taas informaatio kuorrutetaan klikkiotsikolla, höystetään raflaavalla kuvalla ja viimeistellään kärkevällä kirjoitustyylillä, siirrytään poispäin informaation välittämisestä. Näin erityisesti silloin, kun kyse on ”Näin jokin voisi vaikuttaa dramaattisesti johonkin jossakin” -tyyppisistä spekulaatioista, jotka julkaistaan harhaanjohtavasti uutisina.
Kyse on tällöin silmäparien tavoittamisesta ja klikkaukseen kannustamisesta, ei puhtaasta informaation välittämisestä. Toiminnan pääasiallisena tavoitteena on luonnollisesti raha, sillä mitä enemmän klikkauksia, sitä enemmän mainostuloja. Kyse on siis lopulta mainostavan – anteeksi, uutisoivan – lehden ja mainostavien yritysten, ei lukijan edusta.
Kyseinen toimintamalli kannustaakin tietynasteiseen skandaalihakuisuuteen. Hyvin tyypillistä on ottaa jokseenkin neutraali lausahdus pois kontekstistaan ja uutisoida se suurin kirjaimin, dramaattisin otsikoin ja toimittajan (tai ”asiantuntijan”) näkemyksin varustettuna. Näin vähäpätöisetkin uutiset saadaan vaikuttamaan elämää suuremmilta, millä voi olla melkoinen vaikutus lukijan mielentilaan ja maailmankuvaan.
Uutisten vaikutus itsenäiseen ajatteluun
Uutisten tulisi lähtökohtaisesti kertoa mitä on tapahtunut, ei sitä, miten tapahtuneeseen tulisi suhtautua. Uutisen esitystavalla on aina vaikutus siihen, mitä mieltä olemme itse informaatiosta. Oli kyseessä sitten energiakriisi, pankkikriisi, tai vaikkapa maailman tulevaisuutta uhkaava pandemia, on uutismedialla taipumus lietsoa pelkoa ja kannustaa kansaa katastrofiajatteluun.
Pelolla on valitettava taipumus sumentaa järkeä, minkä seurauksena pääsemme aika ajoin todistamaan varsinaista kollektiivista hulluutta sekä markkinoilla että niiden ulkopuolella. Vastaavasti media saattaa lietsoa sijoittajat järjettömän hurmoksen valtaan, jossa hyville ajoille ei osata kuvitellakaan loppua. Molemmat skenaariot ovat sijoittajalle ongelmallisia, sillä vanhan sanonnan mukaan on vaikeaa pysyä rationaalisena, kun muut ympärillä käyttäytyvät irrationaalisesti.
Oman mausteensa soppaan tuo uutisten sosiaalinen ulottuvuus eli erinäiset kommenttikentät ja keskustelupalstat. Kommentteja ja keskusteluja lukiessa maailma alkaa helposti kaventua, ja tietyt näkökulmat alkavat kommenttikenttien kaikukopassa muodostua yleisiksi faktoiksi. Muistutettakoon siis, että epävarmuuden vallitessa varmojen mielipiteiden omaaminen suuntaan tai toiseen on älyllistä epärehellisyyttä. Missään tämä ei käy yhtä selväksi (ja kalliiksi), kuin markkinoilla.
Melusaastetta höystettynä informaatiolla
Kaiken edellä esitellyn jälkeen lienee jokseenkin selvää, että uutisten informaatioarvo sijoittajille (ja muille lukijoille) on kovin vähäinen. Suurin osa uutisista on tarpeetonta melua, jolla ei ole minkäänlaista pitkän aikavälin informaatioarvoa. Esimerkiksi talouslehdet ovat pullollaan ”Nämä asiat voivat tuhota salkkusi tai johtaa muhkeisiin tuottoihin” tai ”Tämä markkina on vaarassa romahtaa” -luokan jymyuutisia, joiden informaatioarvo sijoittajalle on käytännössä olematon.
Miksi uutiset sitten on kyllästetty melusaasteella informaation sijaan? Pääsyynä lienee valtava kilpailu uutisten määrästä, mikä on seurausta teknologian kehittymisestä. Uutisvirran on oltava loputon, jotta selailijoille on jatkuvasti uutta luettavaa. Informaatiopitoisuudeltaan arvokkaita uutisia ei yksinkertaisesti ole riittävästi, minkä vuoksi uutissyötettä on täytettävä ”Tästä voi olla kyse” -luokan spekulatiivisella jätteellä.
Erityisen harmillista on, että suurin osa melusta on negatiivista. Uutiset ovat harvoin positiivisia, sillä katastrofit ja pelot myyvät väkivallan ohella eniten. Ihmiset ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneempia negatiivisista asioista, sillä mahdollisten uhkien analysoinnilla on vahva evolutiivinen perusta. Kukin voi omalla kohdallaan miettiä, millainen henkinen vaikutus jatkuvalla negatiivisella informaatiotulvalla on.
Pelkoa ja inhoa portfoliossa
Edeltävää voidaan havainnollistaa myös sijoitussalkun muutosten tarkkailun avulla. Kun sijoittaja tarkkailee salkkuaan päivittäin, on kyse merkityksettömästä päivätason vaihtelusta, ei tuotoista tai tappioista. Vasta aika näyttää, onko sijoitusstrategia tai osakevalinta onnistunut vai ei. Toisin sanoen, päivätason kurssivaihtelut ovat suurimmaksi osaksi tarpeetonta melua, kun taas pitkän aikavälin tulokset ovat sijoittajalle arvokkaampaa informaatiota.
Sijoittajien mieliin negatiivinen melu iskee poikkeuksellisen kovaa. Tappiot kirpaisevat tunnetusti enemmän, mitä voitoista koetaan mielihyvää. Jos päivätason todennäköisyys osakkeen kurssinousulle tai -laskulle on noin 50 %, tulee sijoittaja väistämättä kokemaan enemmän mielipahaa päivän miinuksista, kuin onnellisuutta päivän plussista. Näin ollen voidaan johtaa ajatus, jonka mukaan sijoittajan on parempi tarkkailla salkkuaan harvemmin, jolloin altistus mielipahaa tuottaville miinusrivien melulle on vähäisempi.
Uutisistako informaatioetua?
Kaiken tämän jälkeen voidaan vastata kysymykseen siitä, onko sijoittajan mahdollista saada informaatioetua päivän uutisista. Yksinkertainen vastaus on: tuskin. Suurin syy uutisista saatavan informaatioedun puutteeseen on, että uutisissa oleva tieto on jo pääosin kaikkien tiedossa ja ehditty suurimmaksi osaksi hinnoitella pörssikursseihin. Toisena ongelmana on pitkällä aikavälillä tärkeän informaation erottelu lyhyen aikavälin melusta, joka on uutisen tapahtumahetkellä haastavaa.
Lisäksi mainittakoon, että lyhyen aikavälin tuoton hakeminen muiden sijoittajien yli- tai alireagoinnista uutisia kohtaan on äärimmäisen haastavaa. Näin siksi, että sijoittajien reaktioiden voimakkuuden ennustaminen on käytännössä mahdotonta. Joskus suurilta ja merkittäviltä vaikuttavat uutiset eivät herätä markkinoissa minkäänlaisia reaktioita, kun taas merkityksettömät tiedonhiutaleet saattavat käynnistää ylireagoinnin lumivyöryn.
Kaikki tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tiettyjen henkilöiden kannata aamuisin selata uutisotsikoita läpi. Varainhoidon parissa työskentelevien lienee fiksua olla jossain määrin kartalla päivän tapahtumista, jos asiakkaat sattuvat kysymään asiasta. Pitkän aikavälin sijoittajille Kauppalehden otsikoiden selaaminen ei kuitenkaan tarjoa todellista informaatioetua, vaan saattaa jopa osoittautua haitalliseksi.
Pääsääntöisesti voidaan ajatella, että mitä enemmän informaatiota (tai melua) asiasta kerryttää, sitä enemmän muodostaa myös mahdollisia hypoteeseja lopputuloksesta. Koska informaatiota on vaikea erottaa tarpeettomasta melusta, voivat omat hypoteesit perustua pitkällä aikavälillä merkityksettömän tiedon varaan, mikä puolestaan johtaa hätäisiin ja epäsuotuisiin ratkaisuihin.
Loppukevennys
Koska kirjoituksen aiheena on uutiset, on myös perinteinen loppukevennys tarpeen.
Tämänkertaisen kevennyksen tarjoaa Yle taannoisella Nordeaa koskevalla uutisellaan. Kirjoituksen kannalta olennaista ei kuitenkaan ollut uutisen sisältö, vaan sen kattava oikaisuhistoria:
Kuten maailma, myös toimittajan sisälukutaito kehittyy asteittain. Vakavasti ottaen kyseinen kuva paljastaa paljon siitä, miten vähäinen informaatioarvo uutisilla voi lopulta olla. Tässä nimenomaisessa tapauksessa pieleen menivät sekä mittakaava että syytteen laatu. Erityismaininta myös siitä, ettei kyse ollut edes alkuperäisestä Ylen uutisesta, vaan tiedot oli alun perin käännetty toisen uutistoimiston tekstistä. Bonuspiste vielä väärinymmärryksen mittakaavasta, sillä metsään mentiin miljardiluokassa.
Loppukaneettina ja johtopäätöksenä voidaan todeta, että paitsi uutisen informaatioarvoon, myös sen paikkansapitävyyteen on suhtauduttava tietyllä varauksella. Lukijoille paras tapa olisi saada tärkeimmistä uutisista tiivistelmät kerran viikossa tai kahdessa muinaisen sunnuntailehden tapaan, jolloin aika olisi karsinut edes osan turhasta melusta pois. Sijoittajien on puolestaan fiksumpaa keskittyä perehtymään itse yrityksiin ja niiden toimintaedellytyksiin markkinauutisten sijaan.